perjantai 1. heinäkuuta 2016

mun lontoo


Tiesin alkuvuoden olevan rankka rutistus, joten varasimme hyvissä ajoin juhannukselle piipahdusmatkan Lontooseen. Vaan enpä silloin vielä tiennyt miten surullisissa ja väsyneissä tunnelmissa tulisinkaan matkaan lähtemään. Perheessämme on kulunut kevät eletty parasta toivoen ja pahinta peläten. Vaikka sitä miten luuli henkisesti valmistautuneensa myös siihen pahimpaan mahdolliseen, silti elämän arvaamattomuus pääsi yllättämään. Isäni taistelu sairautta vastaan näytti sujuvan, mutta tautia pahemmaksi vastustajaksi osoittautuikin hoitojen aiheuttama rasitus uupuneelle sydämelle.



Alakuloisissa tunnelmissa lähdimme siis matkalle kaupunkiin, joka on ollut suuri suosikkini jo yli 30 vuoden ajan. Lontoo on ihka ensimmäisestä teininä tekemästäni matkasta lähtien ollut kaupunki jonka tunnen omakseni ja jossa viihdyn ja jonka joskus-niin-rasittavaakin ominaisluonnetta olen mielestäni oppinut ymmärtämään ja sietämään. Ihan samalla tavoin kuin missä tahansa pitkässä liitossa ne piirteet mihin ensin ihastuu, alkavat jossain kohtaa suunnattomasti ärsyttää mutta ajan myötä niiden kanssa elämiseen tottuu. Näin on mielestäni minulla käynyt yhteiselossani Lontoon kanssa.



Vaan entäpä tällä kertaa? Brexit-kohmeloon heräävä suurkaupunki ei ensi alkuun tuntunut millään lailla vanhalle tutulle Lontoolleni. Kaupunki tuntui heijastavan takaisin omia tunnetilojani. Liikenneruuhkat ärsyttivät, bussit kulkivat miten sattui, likaisuus sattui silmään enemmän kuin koskaan ennen eikä ihmisten eriarvoisuuden ilmenemille voinut ummistaa silmiään. Hotellikin osoittautui epäsiisteimmäksi ever, vaikka monenlaisessa murjussa on ennenkin sentään yövytty.  Huomasin miettiväni, että miten ihmeessä niin tolkuttoman monet ihmiset haluavat rakentaa elämänsä tänne .


Mutta päivän pärisemisen jälkeen Lontoo kuitenkin osoitti jälleen kerran mistä se oikeasti onkaan tehty. Osuin lauantaina London Pride -viikon huipentavan kulkueen reitille. Tungos, meteli ja puomeilla suljetut kadut eivät haitanneet yhtään kun Lontoo näyttäytyi parhaimmillaan eli spontaanina, elävänä, iloisena ja ennakkoluulottomana. Kaikki se positiivinen energia sai tuntemaan, että hyviäkin asioita tässä maailmassa sentään  vielä tapahtuu.  







On se vaan niin helkkarin rento kaupunki.



Vaikka kuvissa näyttäytyykin kaikki mahdolliset sateenkaaren värit, osallistun tällä postauksella Pieni Lintu  –blogin pinkkiin kuvahaasteeseen.

proud of  my London



18 kommenttia:

  1. Osanottoni suruun. Ei ihme jos Lontoon charmi ei tuntunut alavireisessä mielentilassa.
    Parikymppisenä kieliharjoittelijana olin Lontoosta lumoutunut. En tiedä miltä tuntuisi
    mennä sinne uudelleen nyt vanhempana, mutta mukavalta kai... Olenhan enkun ope :)

    Herttainen yhdistelmä nuo pinkit ja valkoiset ilmapallot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Lontoo on ehdottomasti päivityskäynnin arvoinen.

      Poista
  2. Osanottoni suruun.
    Ei ole Lontoo houkuttanut käymään, eikä tullene koskaan käytyä.

    Hempeää kaunista pinkkiä suurien tapahtumien keskeltä.

    Mihinkähän maa onkaan matkalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Aikamoinen hämmennys tuntuu olevan maassa vallitsevana olotilana tuon Brexit-äänestyksen jälkeen, mielenkiintoisia aikoja..

      Poista
  3. Osanottoni. <3 <3 Lontoo on ihana, aina uudelleen ja uudelleen voisi mennä sinne, joskus haaveilin jopa muutosta sinne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Itse olen asunut Lontoossa yhden kevään. Pysyvästi en haluaisi muuttaa, mutta joku pidempi oleskelujakso kävisi koska tahansa..

      Poista
  4. Lämmin osanottoni.

    Niinhän se menee, että projisoi omia tunteitaan ympäristöönsä. Mukavaa kuitenkin, että pystyit karistamaan alakulon harteiltasi ja pääsit nauttimaan matkastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Elämä jatkuu - aikamoinen klishee, mutta niin kovin totta.

      Poista
  5. Osanotot suruun myös täältäkin.
    Meillä on ihka ensimmäinen Lontoon reissu ihan lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Mahtavaa reissua, Lontoo on vaan niin mahtava!

      Poista
  6. Osanottoni suruusi.
    Viimeisestä Lontoonmatkasta on vuosia, mutta tykkäsin aikoinaan kovasti. Tate Galleryssä kävin aina istumassa yhden Picasson sinisen kauden työn edessä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Tate Moderniin on juuri valmistunut lisäosa, siellä piti käydä mutta ei tällä kertaa ehtinyt. Meillä on lähes joka Lontoon-käynnillä tullut käväistyä van Goghin Auringonkukkien edessä.

      Poista
  7. Otan osaa suruusi.

    Lontoossa olen käynyt kerran ja ihastuin siihen kovin. Kovasti haluaisin mennä uudestaan, mutta vielä on niin paljon muitakin paikkoja nähtävänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kyllä sitä välillä ihmettelee itseään, kun kerta toisensa jälkeen matkustaa samaan kaupunkiin vaikka tuoreita, kiinnostavia kohteita olisi vaikka miten..

      Poista
  8. Olipas ikäviä uutisia täällä - halaus! <3

    VastaaPoista
  9. Kivat pinkit jutut, Lontoo vaikuttaa eksoottiselta, koskaan en ole käynyt. Lämmin osanotto suruusi ♥

    VastaaPoista
  10. Kiitos!
    Lontoon ihanuus on minulle siinä, että se on vähän kummallinen muttei yhtään hienosteleva.

    VastaaPoista