Törmäsin kirppiksellä Finnmirrorin kylppärin peilikaappiin.
Hinta oli naurettavat 20 cnt, joten ihan pakkohan se oli tehdä sulovilenit. Sulon vakiovastaus kun monen hiukan epäonnistuneen
ostoksen suhteen oli aina että pitihän se nyt ostaa kun niin halvalla sai.
No ihan totta puhuen, peilikaapille on kyllä käyttöä
kylppärissämme, koivuinen runko vaan ei ollut kovin hyvässä kuosissa eikä
muutenkaan mieluinen.
Ensimmäisestä ja tähän asti ainoasta dc-fixauksestani
(täällä) hyvässä euforisessa mielentilassa kävin ostamassa kuviollista
kontaktimuovia. Haaveilin
mustavalkoisesta seeprakuviosta, mutta kun sitä ei valikoimissa ollut niin
päädyin ostamaan peilipintaista kalvoa.
Dc-fixin asentamiseen olisi paljon hyviä ohjeitakin
olemassa mutta mitäpä niistä. Onhan tässä vuosien varrella tullut päällystettyä
yksi jos toinenkin koulukirja. Mitäpä sitä mitään kalvon lämmittämistä ja
kulmien venyttämistä miettimään.. Kyllä kaappi päällystettyä tuli, mutta
lopputuloksesta kertoo kaiken aviomiehen lausahdus, miten kaappi hetkessä ja
helposti muuttui 20 centin näköisestä 10 centin näköiseksi.
EDIT: Suruissaan, ajatuksissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti