Saako klassikkoja tuunata miten haluaa?

Tori.fi palstalla annettiin kaksi Annansilmät-aitan  rottinkista simpukkatuolia. Tuolit olivat jääneet talveksi ulos säiden armoille. Rakenne oli tuoleissa täysin kunnossa, mutta pinta oli muuttunut hilseilevän harmaaksi. Pesu juuriharjalla ja mäntysuovalla ei auttanut lainkaan. 

En halunnut tällä kertaa uudistaa kalusteiden pintaa sillä helpoimmalla tavalla eli spray-maalaamalla vaan suunnittelin käsitteleväni tuolit eläväpintaisiksi tummalla saunavahalla.

Näin siis suunnittelin, kunnes jo heti ensimmäisten pensselinvetojen myötä valkeni tuolien rakenteen moninaiset liitokset ja risteilevät solminnat… Tarve muuttaa suunnitelman kävi ilmeisen selväksi, ja niin vaan ratkaisuksi osoittautui jälleen kerran musta spray-maali.

Ennen - jälkeen

Nanosekunnin ajan mietin, että teenkö tässä nyt kauniille klassikoille vääryyttä. Ajatus häipyi mielestä yhtä nopeaan kuin oli tullutkin. Esineen arvo on siinä mitä se antaa omistajalleen ja nämä tuolit ovat nyt meidän näköiset ja meille sopivat. Piste.

PS. Ovat muuten järettömän mukavat istua.