.. kuin lukea kirjoja
laidasta laitaan. Tuore tutkintotodistus piirongin laatikkoon tallennettuna voi
hyvällä omalla tunnolla käyttää vapaa-aikansa miten mielii. Siis lukien. Ja voi veljet, kyllä vaan olenkin lukenut…
`Löysin` alkuvuodesta kirjaston e-kirjat enkä enää
oikein osaa paperikirjoja lukeakaan. E-kirjojen valikoima ei (ainakaan Vaskikirjastoissa)
ole erityisen laaja, joten sitä luetaan mitä milloinkin sattuu olemaan
tarjolla. Tässäpä seuraavia Helmet-lukuhaasteen sijoitteluja:
1 Kirjassa muutetaan; Outi Pakkanen – Helle
Helle on muistaakseni
ensimmäinen Outi Pakkasen kirja jonka luin. Dekkariksi luokittelu kyllä
kummastuttaa. Ei minulla sitä vastaan
mitään ole, että jännitystä kasvatetaan ja lataus purkautuu rikoksena vasta
kirjan lopulla, mutta kun Helteessä ei oikein ollut kyse sellaisestakaan
jännityskirjan rakenteesta. Kirjan
henkirikos tuntuu väkisin väännetylle, aivan kuin ruumis olisi ollut pakko vaan johonkin kohtaan tipauttaa.
Helle on kirjojen
kesäteatteria. Henkilöt ovat kuin suoraan jostain 50-luvun kotimaisesta
komediaelokuvasta, tai Anni Polvan kirjoista. Kliseisiä henkilöhahmoja tyypitellään
niin perusteellisesti, että varmasti viimeisen rivin kokemattomampikin kokija
tajuaa. Mukavaa kuitenkin välillä lukea jännitystä, jossa verellä ja
väkivallalla ei mässätä. Kesäisen Helsingin kuvaus on myös kirjan parasta
antia. Saatan lukea Pakkasen kirjoja toistekin, mutta en dekkarinnälkään.
38 Kirjan kannessa on kulkuneuvo; Kjell Westö - Rikinkeltainen taivas
Romaani ulottuu 1960-luvulta vuosituhannen vaihteen jälkeiseen
Suomeen. En ollut Westön uusimpaan kirjaan niin ihastunut kuin kirjailijan
edellisiin kirjoihin. Siihen on ehkä syynä, että nyt liikuttiin ajassa, jonka
sekä kirjailija että minä lukijana olemme itse eläneet. Voisiko olla, että omat odotukset
ajankuvaukselle ovat tällöin suuremmat, kun on jo valmiiksi olemassa
omakohtainen kokemuspohja, jonne tarinaa sijoittaa. Minusta kirjassa oli tuotu 1980-luvun
kasinotalouden ja sitä seuranneen romahduksen konteksti perin laimeasti esille.
Silti, kirja oli ihan kelpo lukukokemus. Jos kyseessä olisi ollut ensimmäinen
lukemani kirja Westöltä, olisin ehkä pitänyt kirjaa ihan erinomaisena.
14 Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan; Jill Santapolo - Valo jonka kadotimme
Miten vaikeaa onkaan lukea
kirjaa, jonka päähenkilöstä ei pidä.
Sitä haluaisi kovasti olla tarinan sankarin puolella, hänen
kulmauksessaan, mutta koko ajan vain ärsyttää päähenkilön teot ja ajattelutapa.
Näin kävi minulla Jill Santapolon Valo
jonka kadotimme -kirjan Lucyn kohdalla. Aikamoinen haikailija koko nainen,
ei erityisen avarakatseinen ajattelussaan vaan totinen valmiin polun
tallaaja, joka tyytyy ajelehtimaan
omassa elämässään muiden johdattelemana
ja sysää sitten vastuuta päätöksistään muille ja ruikuttaa, ruikuttaa,
ruikuttaa.. ups, tulikohan kohdeltua päähenkilöä turhan kovasti. Toki tunnistan
tunteet ja tilat, joista Lucy kertoo.
Helppohan se täältä tarinan toiselta puolelta on paremmin tietää.
Kirja on jakanut mielipiteet
aika viivasuorasti kahtia; toisille tarina on haikea rakkaus- ja kasvutarina,
toisille taas pinkkiä huttua. Kuulun itse siis jälkimmäiseen porukkaan. Valo jonka kadotimme; hömppää puhtaimmillaan.
43 Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle; Miska Rantanen – Kalsarikänni. Suomalainen opas hyvään elämään.
Aina
joskus tulee hetkiä, jolloin hygge ja lagom eivät vaan riitä vaan tarvitaan
kalsarikänni!
Kalsarikänni on täydellisen rentoutumisen ja
läsnäolon taito. Sillä taltutetaan työelämän tuottamaa vitutusta ja
hermopainetta. Metodina on käymismenetelmällä tuotetun alkoholin, valikoidun
sosiaalisuuden ja normivapaan pukeutumisen herkkävireinen yhdistelmä. Se on
pienen ihmisen oikeutettu ja ympäristön kannalta vaaraton tapa nyppiä rusinat
pullasta. Kalsarikänni on tapa viettää iltaansa suunnitelmallisesti vailla
mitään suorituspaineita. Kalsarikänni on
uskallusta peilata omia tunteitaan ja valmiutta tarttua hetkeen …. Missä kalsarikänni, siellä mahdollisuus.
Nyt kyllä unohdetaan sisusta
jauhaminen ulkomaalaisille. 2000-luvun paras suomalaisia
ja suomalaisuutta kuvaava käsite on kalsarikänni. Lähes jokainen suomalainen
tunnistaa termin ja ymmärtää se syvimmän sisällön. Ei kirja suomalaiselle
lukijalle annakaan mitään uutta. Toki kirja on äärimmäisen viihdyttävästi
kirjoitettu, mutta sen suurin ansio lienee sen kansainvälisissä meriiteissä.
Kalsarikänni (lausutaan Washington Post lehden mukaan ”cal-sar-y-cuhn-eet”, englanniksi termi on pantsdrunk) on
ilmiönä ikivanha ja varmasti tunnettu muuallakin kuin Suomessa, mutta ilmiöksi
asia lähti kehittymään, kun Suomi vuonna 2017
julkaisi kalsarikänni-emojin. Kalsarikänni
emoji täydensi alun perin vuonna 2015 julkaistua Suomi-emojit kuvasarjaa. Asialla oli ulkoministeriön maakuvayksikkö (kuulostaa
muuten kovasti Knalli ja sateenvarjo -kuunnelmasta tutuksi tulleelta
ministeriön Erikoisosastolta).
19 Kirja käsittelee vanhemmuutta; Anne Swärd - Vera.
Useammassakin kirja-arviossa
on rinnastettu Swärdin Veran alkukohtaus Tohtori Zivagoon. En ole elokuvaa nähnyt, joten en osaa verrata
tunnelmia. Minulle tuli alun hääkohtauksesta mieleen 1800-luvun alun Venäjä,
ainakin ennemmin kuin II maailmansodan jälkeinen Ruotsi.
Anne Swärdin
Vera on kirja, jota en ymmärrä. En ymmärrä päähenkilön sielunelämää ja ratkaisuja, en myöskään ymmärrä kirjan tulkintaa
maailmasta, jota se kuvaa. En ymmärrä miten kirjaa olisi pitänyt lukea. Kirjassa
ei ollut vahvasti ajassa kiinni olevaa juonta, vaan se oli tarina päähenkilöstä.
Oliko se sitten nuoren tytön kasvutarina tai tarina selviytymisestä? Ei minusta
oikein sitäkään. Loppuun asti päähenkilö kulkee virran viemänä, ilman omaa tahtoa.
Ehkä eniten kirja on kuvaus sodan
ja julmuuksien rikkomasta sielusta ja valinnoista joita tehdään
selviytyäkseen hengissä. Niin tai näin; vaikken ihan ymmärtänytkään mitä luin, niin vahva muistijälki lukemasta silti jäi.
49 Vuonna 2018 julkaistu kirja; Ruth Ware - Nainen hytissä 10
Huikean koukuttava kirja,
lähtöasetelmaltaan mielenkiintoinen. Varaudu lukemaan nopeassa tahdissa, ei
tätä voi paljon säästellä vaan antaa mennä vaan.. Loppua kohti tiivis tunnelma vähän hajoaa, ja siirtyy jännitystrilleristä
kohti perinteisempää dekkarigenreä ála agatha. Silti iso suositus tästä
jännityskirjallisuuden ystäville.
15 Palkitun kääntäjän kääntämä kirja; Anne Tyler - Jää hyvästi
Jää hyvästi on hento ja
vähäeleinen kirja yllättäen leskeksi jääneestä miehestä, jonka kuollut puoliso
ilmestyy puolisonsa rinnalle ohjaamaan häntä leskimiehen elämässä eteenpäin. Vaikeasta
aiheesta huolimatta kirjassa ei ole hitustakaan pateettisuutta tai siirappia,
vaan tarina on juuri sopivasti rosoinen pieni tarina. Kirjan on kääntänyt Jaana
Kapari-Jatta. Suomennos on muuten varmasti aivan mallikas, mutta kirjan nimen (The
Beginner's Goodbye) suomennoksessa
on alkuperäisen nimen idea kadotettu. Otava hoi; jos tästä kirjasta otetaan uusintapainoksia
niin voisiko tuota kansikuvaa harkita vielä uudelleen. Nykyinen kansi on suoraan alkuperäisestä
englanninkielisestä pokkarista, mutta johtaa kyllä kirjan tyylilajissa harhaan.
Lisäksi lukuhaasteeseen luettu;
34 Kirjassa syntyy tai
luodaan jotain uutta; Virpi
Hämeen-Anttila - Kolmastoista lapsi.
44 Kirja liittyy johonkin
peliin; Anna-Leena Härkönen - Kaikki
oikein
45 Palkittu tietokirja; Mari Manninen -Yhden lapsen kansa (TietoFinlandia -palkinnon voittaja 2016)
Outi Pakkasen kirjoja olen lukenut kaikki mitkä käsiini olen saanut ja tykkään niistä. Tuota Kjell Westön kirjaa taisin lukea puolen väliin, sitten luovutin. Ei ollut tarpeeksi kiinnostava minun makuuni.
VastaaPoistaVirpi Hämeen-Anttilalla on yleensä hyviä kirjoja ja Anna-Leena Härkösen kirjat luen aina yhdellä istumalla.
Tuo Virpi Hämeen-Anttilan kirja yllätti myönteisesti; olin odottanut jotain ihan erilaista..
Poista