tiistai 17. heinäkuuta 2018

Helle, eikä mitään tekemistä..?



.. kuin lukea kirjoja laidasta laitaan. Tuore tutkintotodistus piirongin laatikkoon tallennettuna voi hyvällä omalla tunnolla käyttää vapaa-aikansa miten mielii. Siis lukien.  Ja voi veljet, kyllä vaan olenkin lukenut…

`Löysin`  alkuvuodesta kirjaston e-kirjat enkä enää oikein osaa paperikirjoja lukeakaan. E-kirjojen valikoima ei (ainakaan Vaskikirjastoissa) ole erityisen laaja, joten sitä luetaan mitä milloinkin sattuu olemaan tarjolla. Tässäpä seuraavia Helmet-lukuhaasteen sijoitteluja:

1 Kirjassa  muutetaan; Outi Pakkanen – Helle


Helle on muistaakseni ensimmäinen Outi Pakkasen kirja jonka luin. Dekkariksi luokittelu kyllä kummastuttaa.  Ei minulla sitä vastaan mitään ole, että jännitystä kasvatetaan ja lataus purkautuu rikoksena vasta kirjan lopulla, mutta kun Helteessä ei oikein ollut kyse sellaisestakaan jännityskirjan  rakenteesta. Kirjan henkirikos tuntuu väkisin väännetylle, aivan kuin ruumis olisi ollut pakko vaan johonkin kohtaan tipauttaa.  

Helle on kirjojen kesäteatteria. Henkilöt ovat kuin suoraan jostain 50-luvun kotimaisesta komediaelokuvasta, tai Anni Polvan kirjoista. Kliseisiä henkilöhahmoja tyypitellään niin perusteellisesti, että varmasti viimeisen rivin kokemattomampikin kokija tajuaa. Mukavaa kuitenkin välillä lukea jännitystä, jossa verellä ja väkivallalla ei mässätä. Kesäisen Helsingin kuvaus on myös kirjan parasta antia. Saatan lukea Pakkasen kirjoja toistekin,  mutta en dekkarinnälkään.


38 Kirjan kannessa on kulkuneuvo; Kjell Westö - Rikinkeltainen taivas


Romaani ulottuu 1960-luvulta vuosituhannen vaihteen jälkeiseen Suomeen. En ollut Westön uusimpaan kirjaan niin ihastunut kuin kirjailijan edellisiin kirjoihin. Siihen on ehkä syynä, että nyt liikuttiin ajassa, jonka sekä kirjailija että minä lukijana olemme  itse eläneet.  Voisiko olla, että omat odotukset ajankuvaukselle ovat tällöin suuremmat, kun on jo valmiiksi olemassa omakohtainen kokemuspohja, jonne tarinaa sijoittaa. Minusta kirjassa oli tuotu 1980-luvun kasinotalouden ja sitä seuranneen romahduksen konteksti perin laimeasti esille. Silti, kirja oli ihan kelpo lukukokemus. Jos kyseessä olisi ollut ensimmäinen lukemani kirja Westöltä, olisin ehkä pitänyt kirjaa ihan erinomaisena.



14 Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan; Jill Santapolo -  Valo jonka kadotimme


Miten vaikeaa onkaan lukea kirjaa, jonka päähenkilöstä ei pidä.  Sitä haluaisi kovasti olla tarinan sankarin puolella, hänen kulmauksessaan, mutta koko ajan vain ärsyttää päähenkilön teot ja ajattelutapa. Näin kävi minulla Jill Santapolon Valo jonka kadotimme -kirjan Lucyn kohdalla. Aikamoinen haikailija koko nainen, ei erityisen avarakatseinen ajattelussaan vaan totinen valmiin polun tallaaja,  joka tyytyy ajelehtimaan omassa elämässään muiden johdattelemana   ja sysää sitten vastuuta päätöksistään muille ja ruikuttaa, ruikuttaa, ruikuttaa.. ups, tulikohan kohdeltua päähenkilöä turhan kovasti. Toki tunnistan tunteet ja tilat,  joista Lucy kertoo. Helppohan se täältä tarinan toiselta puolelta on paremmin tietää.

Kirja on jakanut mielipiteet aika viivasuorasti kahtia; toisille tarina on haikea rakkaus- ja kasvutarina, toisille taas pinkkiä huttua. Kuulun itse  siis jälkimmäiseen porukkaan. Valo jonka kadotimme;  hömppää puhtaimmillaan.

43  Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle; Miska Rantanen – Kalsarikänni. Suomalainen opas hyvään elämään.



Aina joskus tulee hetkiä, jolloin hygge ja lagom eivät vaan riitä vaan tarvitaan kalsarikänni!

Kalsarikänni on täydellisen rentoutumisen ja läsnäolon taito. Sillä taltutetaan työelämän tuottamaa vitutusta ja hermopainetta. Metodina on käymismenetelmällä tuotetun alkoholin, valikoidun sosiaalisuuden ja normivapaan pukeutumisen herkkävireinen yhdistelmä. Se on pienen ihmisen oikeutettu ja ympäristön kannalta vaaraton tapa nyppiä rusinat pullasta. Kalsarikänni on tapa viettää iltaansa suunnitelmallisesti vailla mitään suorituspaineita.  Kalsarikänni on uskallusta peilata omia tunteitaan ja valmiutta tarttua hetkeen ….    Missä kalsarikänni, siellä mahdollisuus.

Nyt kyllä unohdetaan sisusta jauhaminen ulkomaalaisille.  2000-luvun paras suomalaisia ja suomalaisuutta kuvaava käsite on kalsarikänni. Lähes jokainen suomalainen tunnistaa termin ja ymmärtää se syvimmän sisällön. Ei kirja suomalaiselle lukijalle annakaan mitään uutta. Toki kirja on äärimmäisen viihdyttävästi kirjoitettu, mutta sen suurin ansio lienee sen kansainvälisissä meriiteissä. Kalsarikänni (lausutaan Washington Post lehden mukaan ”cal-sar-y-cuhn-eet”, englanniksi termi on pantsdrunk) on ilmiönä ikivanha ja varmasti tunnettu muuallakin kuin Suomessa, mutta ilmiöksi asia lähti kehittymään, kun Suomi vuonna 2017   julkaisi kalsarikänni-emojin. Kalsarikänni emoji täydensi alun perin vuonna 2015 julkaistua Suomi-emojit kuvasarjaa.  Asialla oli ulkoministeriön maakuvayksikkö (kuulostaa muuten kovasti Knalli ja sateenvarjo -kuunnelmasta tutuksi tulleelta ministeriön Erikoisosastolta).



19 Kirja käsittelee vanhemmuutta; Anne Swärd - Vera.


Useammassakin kirja-arviossa on rinnastettu Swärdin Veran alkukohtaus Tohtori Zivagoon.  En ole elokuvaa nähnyt, joten en osaa verrata tunnelmia. Minulle tuli alun hääkohtauksesta mieleen 1800-luvun alun Venäjä, ainakin ennemmin kuin II maailmansodan jälkeinen Ruotsi.

Anne Swärdin Vera on kirja, jota en ymmärrä. En ymmärrä päähenkilön sielunelämää  ja ratkaisuja, en myöskään ymmärrä kirjan tulkintaa maailmasta, jota se kuvaa. En ymmärrä miten kirjaa olisi pitänyt lukea. Kirjassa ei ollut vahvasti ajassa kiinni olevaa juonta, vaan se oli tarina päähenkilöstä. Oliko se sitten nuoren tytön kasvutarina tai tarina selviytymisestä? Ei minusta oikein sitäkään. Loppuun asti päähenkilö kulkee virran viemänä, ilman omaa tahtoa. Ehkä eniten  kirja on kuvaus  sodan  ja julmuuksien rikkomasta sielusta ja valinnoista joita tehdään selviytyäkseen hengissä. Niin tai näin; vaikken ihan ymmärtänytkään mitä luin, niin vahva muistijälki lukemasta silti jäi.


49 Vuonna 2018 julkaistu kirja; Ruth Ware -  Nainen hytissä 10


Huikean koukuttava kirja, lähtöasetelmaltaan mielenkiintoinen. Varaudu lukemaan nopeassa tahdissa, ei tätä voi paljon säästellä vaan antaa mennä vaan.. Loppua kohti tiivis tunnelma  vähän hajoaa, ja siirtyy jännitystrilleristä kohti perinteisempää dekkarigenreä ála agatha. Silti iso suositus tästä jännityskirjallisuuden ystäville.


15 Palkitun kääntäjän kääntämä kirja;  Anne Tyler -  Jää hyvästi


Jää hyvästi on hento ja vähäeleinen kirja yllättäen leskeksi jääneestä miehestä, jonka kuollut puoliso ilmestyy puolisonsa rinnalle ohjaamaan häntä leskimiehen elämässä eteenpäin. Vaikeasta aiheesta huolimatta kirjassa ei ole hitustakaan pateettisuutta tai siirappia, vaan tarina on juuri sopivasti rosoinen pieni tarina. Kirjan on kääntänyt Jaana Kapari-Jatta. Suomennos on muuten varmasti aivan mallikas, mutta kirjan nimen (The Beginner's Goodbye)  suomennoksessa on alkuperäisen  nimen idea kadotettu.  Otava hoi; jos tästä kirjasta otetaan uusintapainoksia niin voisiko tuota kansikuvaa harkita vielä uudelleen.  Nykyinen kansi on suoraan alkuperäisestä englanninkielisestä pokkarista, mutta johtaa kyllä kirjan tyylilajissa harhaan.

Lisäksi lukuhaasteeseen luettu;

34 Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta;  Virpi Hämeen-Anttila - Kolmastoista lapsi.  

44 Kirja liittyy johonkin peliin;  Anna-Leena Härkönen - Kaikki oikein


45 Palkittu tietokirja;  Mari Manninen -Yhden lapsen kansa  (TietoFinlandia -palkinnon voittaja 2016)


2 kommenttia:

  1. Outi Pakkasen kirjoja olen lukenut kaikki mitkä käsiini olen saanut ja tykkään niistä. Tuota Kjell Westön kirjaa taisin lukea puolen väliin, sitten luovutin. Ei ollut tarpeeksi kiinnostava minun makuuni.
    Virpi Hämeen-Anttilalla on yleensä hyviä kirjoja ja Anna-Leena Härkösen kirjat luen aina yhdellä istumalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Virpi Hämeen-Anttilan kirja yllätti myönteisesti; olin odottanut jotain ihan erilaista..

      Poista