Rottinkikorin monet raidat

Jos on elänyt viime viikot toinen käsi kokoaikaisessa liikkeessä suklaarasian ja suun väliä ja toinen käsi tiukasti kiinni kirjassa tai kaukosäätimessä, niin tarvitseeko kauheasti kummastella ettei blogiin oikein jutunjuurta iske.  Okei, ollaan sitten blogitalviunilla, ei haittaa, duunataan enemmän sitten  kun siltä alkaa tuntua.

Toki jotain pientä välillä tapahtuu, viikonlopun kirppislöytö oli euron rottinkikori, joka heti kotiin päästyä sai raidat kylkeensä.  

Halusin korin kylkeen raidat vähintään kahdella värillä. Siinä olisi sitten samalla hyvä tilaisuus vertailla, että miten kalkkimaalilla spreijaaminen eroaa tavallisista spraymaaleista, kun maalattavana on tämmöinen perinteinen materiaali. Korin keskimmäinen raita on maalattu kalkkimaalisprayllä. Korin suuaukko ja pohjaraita puolestaan `tavallisella`   autotarvikekaupan valkoisella spraymaalilla.

Ja voi veljet, kyllä spraymaaleissa vaan on eroja. Kalkkimaalispray peitti yhdellä spreijauksella, kuivui nopeasti ja hajuttomasti ja on kuivuttuaan kivan mattapintainen. Valkoiset raidat puolestaan vaativat useamman spreijauskierroksen, eikä sittenkään maalausjälki vakuuta. Maalatessa leijaili ympäristössä  melkoinen maalinkatku eikä kori ole kuivuttuaankaan täysin tuoksuton siltä kohdin.  Lopputulos on minun silmiini aika muovisen oloinen, ei siis ollenkaan niin luonnollisen näköinen kuin kalkkimaalilla maalattu osuus.   

Taas kerran Vintagentissa kuljetaan näiden hittituotteiden kohdalla vähän jälkijunassa, mutta viimeistään nyt olen myyty kalkkimaalille.