Hae tästä blogista

perjantai 29. joulukuuta 2017

Lukija joka juuttui Helmet-haasteeseen ... ja hyvä niin



Eletään vuoden tokavikaa päivää ja tänään on julkaistu vuoden 2018 uusi Helmet-lukuhaasteen lista. Nyt on se hetki, jolloin on pakko myöntää, että kuluvan vuoden lukuhaaste jää Vintagentin osalta paria kirjaa vajaaksi.  Tässä kuitenkin vielä viimeiset täydennykset vuoden 2017 listaan sekä jo ensimmäinen uuden haasteen kuittaus. 


Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin -kirjalle ei enää löytynyt laskeutumiskohtaa tämän vuotisen haasteen listalta joten  se  pääsee (ansaitusti)  aloittamaan vuoden 2018 haastelistauksen.

17 Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa (2018) ; Romain Puértolas - Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin

..hän olisi halunnut sanoa myös, että elämä on kallisarvoinen eikä sillä kannata leikkiä ja että siitä, että poika saapuisi Eurooppaan kuolleena, hukkuisi mereen, tukehtuisi ahtaaseen piiloonsa pakettiauton perälle tai saisi myrkytyksen polttoainerekan säiliössä, ei hyötyisi kukaan ~ Ajatušatru muisti, mitä hän oli tuntenut pudotessaan kuumailmapallossa mereen, hän muisti pelkonsa siitä, että kuolisi yksin ja nimettömänä, ettei häntä löydettäisi koskaan, että hän katoaisi maanpinnalta noin vain, aallon huuhtomana, kuin pyyhekumilla pois pyyhittynä. Ja nuorella afrikkalaisella oli varmasti perhe, joka odotti häntä jossakin, tällä puolella Välimerta, tällä mantereella. Hän ei voinut kuolla. Hän ei saanut kuolla.”

Poimin kirjan mukaan kirjastosta ajatuksella saada `suoritus`  kohtaan kirjasta, jossa kukaan ei kuole. Fakiiri Ajatušatru (lausutaan ai tuo sattuu) lentää Pariisiin tarkoituksena hankkia IKEAN  mainostama edullinen piikkivuode. Fakiiri piiloutuu yöpymään IKEAN vaatekaappiin ja päätyy heiteltäväksi ympäri Eurooppaa ja vähän ylikin.

Kuvittelin kirjan olevan kevyt hassuttelu; nopeasti luettu ja äkkiä unohdettu. Miten täydellisen väärässä olinkaan ennakkokäsitykseni kanssa. Minua ei olisi pelastanut oikeille jäljille edes kierros kirjablogien arvosteluissa. Nekin tuntuvat olleen vähän ymmällään tämän kirjan edessä.  Miten tähän oikein kuuluu suhtautua? Useimmissa arvosteluissa puhutaan kirjan viihdyttävyydestä, hauskuudesta tai muka-hauskuudesta. Muutamissa kirjoituksissa kyseenalaistetaan tapa sekoittaa huumori äärimmäisen vakavan aiheen käsittelyyn.

Kirja on ehkä lajityypiltään jonkinlainen kirjallinen screwball-farssi, satiiri tai aikuisten satu, jossa kaikki on mahdollista eikä mahdollisen ja mahdottoman rajanvetoon kannata takertua. Silti tarinan juju on jossain muualla kuin näissä piirteissä.  Kustantajan omilla sivuilla puhutaan humaanista kommentista länsimaisen yhteiskunnan tavasta kohdella laittomia siirtolaisia.  Kepeys ja keveys on vain näennäistä,  ainakin minut kirja pysäytti  äärimmäisen pienin mutta tehokkain keinoin.

Erityismaininta Taina Helkamon (lausutaan Hell! Come on..) suomennokselle, kirjan sisältämät erisnimien lausuntaohjeet ei liene ollut ihan helppo pala suomentajalle.

Vintagentiltä (lausutaan viintä kenttään) siis vahva suositus tälle kirjalle. Ja jos sitten kirjasta jää mieleen muutakin kuin onnettomalla tavalla  onnekkaan fariirimme kohtalo, voi laittomien siirtolaisten todellisuudesta lukea lisää vaikka Fabio Gedan Krokotiilimeri -kirjasta.

5  Kirjassa liikutaan luonnossa (2017);  Älä astu sieluuni kengät jalassa – Paola Pigani

”On turha kertoa sodastamme. Kaikki saivat vain oman osansa kurjuutta. Suu pysyy tikattuna kiinni, vaikka neulat pistelisivät ihon alla. Kun muistelen lapsiani ja heidän isäänsä iltanuotiolla, minusta tuntuu ettei elämältä pidä vaatia liikoja. Uljaita hevosia, äidin kaunista lauluääntä ja jälkikasvua kahlailemassa kaislikossa. Meidän maamme ei ole Ranska; se on jotain muuta – tuonnempana, puiden ja jokien suunnalla meitä odottavien valkeiden ääri.”


Romanien kohtalo ja kokemukset II maailmansodassa on aihe, jota on alettu käsitellä ja tutkia vasta aivan viime aikoina. Edelleenkään ei ole tarkalleen tiedossa, kuinka monta romania sai surmansa holokaustissa. Arviolta 25-50 prosenttia Euroopan romaneista tapettiin tai kuoli leireillä. Leireille internoidut romanit eivät saaneet sodan jälkeen korvauksia menetyksistään.  Romaniperheen keskitysleiritarina muistuttaa meitä lähimenneisyytemme kauhuista sellaisesta näkökulmasta josta sota-aikaa ei juurikaan ole kuvattu.  Romaani kertoo myös yhteisöllisyydestä ja sen voimasta  sekä kyvystä myötätuntoon silloinkin, kun maailma ympärillä tulee hulluksi.

Kirjailija Paola Pigani kertoo romaanin kirjoittamisen olleen ainoa mahdollinen tapa käsitellä aihetta, tietokirjaa hän ei olisi rohjennut aiheesta kirjoittaa.  Kirja on surumielinen tarina hiljalleen katoavasta elämäntavasta, jonka sota ja sitä seurannut uusi aika asettivat mahdottomia haasteiden eteen.

Täyttää myös erinomaisesti kohdan 10; kirjan kansi on mielestäni kaunis.


23 Käännöskirja; Salaisuuden kantaja – Kate Morton

Kate Mortonin Salaisuuden kantaja on jo toinen kirjailijan kirja omalla haastelistallani. Kirja olisi sopinut mainiosti myös sukutarinaksi. Mortonin kirjojen yhdistävä tekijä onkin perhesalaisuudet. Salaisuuden kantaja on tähänastisesti lukemistani Mortonin kirjoista suosikkini. Edellisten Mortonin kirjojen tapaan tämänkin kirjan vahvuus on ihon alle menevät ajankuvat. Monesti minusta Mortonin kirjoissa henkilöiden kuvaus jää puolestaan  vähän ohuenlaiseksi, tässä kirjassa henkilöhahmot tulivat kuitenkin läheisemmiksi kuin edellisissä lukemissani kirjoissa. Totuttuun tapaan Mortonin kirjat sisältävät aina yllätyksiä ja odottamattomia juonenkäänteitä, niin tämäkin.


”Tätä nykyä oli niin paljon ihmisiä, jotka itkivät tyynyynsä. Jimmy ajatteli kaikkia niitä eksyneitä sieluja, joita hän oli kuvannut sodan alkamisesta lähtien, riistettyjä ja surevia, toivottomia ja urheita, ja hän katsoi Dollya, joka sytytti uuden savukkeen ja poltti sitä hätääntyneenä ja niin kovin erilaisena kuin se tyttö, jonka silmät olivat olleet täynnä naurua meren rannalla, ja hän ajatteli, että luultavasti oli paljon ihmisiä, jotka isän tavoin toivoivat voivansa palata entiseen.
Tai siirtyä eteenpäin. Tulitikku katkesi hänen sormissaan. Taaksepäin ei voinut mennä, se oli pelkkää toiveajattelua, mutta nykyhetkestä johti pois toinenkin tie, ja se tie vei eteenpäin.”

38 Kirja jossa mennään naimisiin (2017); Paula Hawkins – Nainen junassa


Oikeammin kyseessä  kirja on kirja jossa ei pitäisi mennä naimisiin tai erotaan. Kirjan trillerimäiset tapahtumat kiertyvät monella eri tavoin avioliiton ja parisuhteen ympärille.  Rachel matkustaa joka päivä samalla paikallisjunalla. Junan ikkunasta hän alkaa seurata radanvarren talossa asuvaa pariskuntaa joille hän mielessään  kuvittelee täydellisen onnen, kuin vastakohdaksi omalle sotkuiselle elämälleen. Eräänä päivänä hän näkee jotakin, mikä muuttaa kaiken.  Pian Rachel tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaammalla tavalla pariskunnan elämään.


Kyseessä on melkoinen kohukirja. Tätä on paljon luettu ja kehuttu. Itse en ollut kauhean vaikuttunut, perusdekkari minusta. Ehkä pidin lukiessa turhan kovaa kiirettä, seuraavan Hawkinsin kirjan voisi koittaa malttaa kuunnella lukemisen sijaan.



Helmet 2017 lukuhaaste oli kokonaisuudessaan hieno kokemus. Haasteen myötä päädyin lukemaan kirjoja joihin muuten ei olisi tullut tartuttua. Uuden haasteen osalta pyrin ehkä vieläkin enemmän poistumaan omalta mukavuusalueelta ja etsimään haastekohtiin sopivia kirjoja enkä siis tämänvuotiseen tapaan ensisijaisesti etsimään sopivia haastekohtia lukemilleni kirjoille.  Nähtäväksi jää, taas mennään..

2 kommenttia:

  1. Minustakin tuntuu siltä, että uudessa Helmet lukuhaasteessa joudun menemään pois mukavuusalueeltani. Kutkuttavan jännittävää silti tarttua uudenlaisiin kirjoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Uuden haasteen julkistus ainakin tuntuu toimivalta, ilmassa on paljon mukavaa pöhinää..

      Poista