Hae tästä blogista

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Vihollisen vuoteessa - Coco Chanelin salainen sota


”Naiselle petos ei merkitse mitään – intohimojaan ei voi pettää.”
-Coco Chanel-


Hal Vaughanin kirja `Vihollisen vuoteessa – Coco Chanelin salainen sota` (2011) käsittelee kaikkien aikojen muotilegenda Coco Chanelin menneisyyttä, toimintaa ja bisneksiä II maailmansodan aikaisessa Ranskassa. Sotavuosien miehitetyssä Pariisissa Coco Chanel heitti isänmaallisuuden romukoppaan, alkoi ajaa omia etujaan ja päätyi näin toimiessaan ja intohimojensa johdattamana myös jonkinlaiseksi Saksan tiedustelupalvelun agentiksi.  

Sodan päättyessä Ranskassa koittivat kovat ajat kollaboraattoreille, eli saksalaisen miehittäjän kanssa yhteistoiminnassa olleille kansalaisille. Pelkästään yli 20.000 naista syytettiin veljeilystä miehittäjän kanssa.  Syiksi kävivät:




·      1) Poliittinen yhteistyö eli kuuluminen esimerkiksi johonkin miehitysorganisaatioon 2)  Mielipiteet miehityksen puolesta tai vastarintaliikettä vastaan tai antisemitistiset mielipiteet  
3) Taloudellinen hyötyminen miehitysajasta tai 
4) Henkilökohtainen suhde miehitysvallan edustajaan (myös prostituutio laskettiin mukaan tähän luokkaan.)

Coco Chanelin kohdalla syistä olisi täyttynyt useampikin, ellei peräti kaikki. 




Vastarintaliikkeen jäsen Gaston Deferre on sanonut, että rikkaat, nokkelat ja suhdetoiminnan hallitsevat välttivät rangaistuksen – he vain palasivat kun myrsky oli laantunut. Coco Chanelia kuulusteltiin useaan otteeseen hänen miehittäjäyhteyksistään ja suhteestaan natsiupseeri Hans Günter von Dincklageen ,mutta häntä ei koskaan tuomittu maanpetoksesta. Chanelin onneksi rahalla sai ostettua vaitioloa ja ystävät korkeissa asemissa olivat hädän hetkellä kullan arvoisia. Historiantutkijat ovat kiistelleet mikä lopulta oli Winston Churchillin rooli Cocon kuulustelujen lopettamisessa. Madamella oli yhteyksiä Windsorin herttuapariin, jonka saksasympatioista Englannin kuningashuone halusi mieluusti vaieta. Yhteinen etu oli, että Coco Chanelinkaan yhteyksiä ei alettu tonkia. Poliittinen ilmapiiri oli kuitenkin sen verran herkkä, että suhteidensa avulla pelastuneen muoti-ikonin piti muuttaa vuosiksi pakoon Sveitsiin. Sieltä käsin Coco odotteli pölyn laskeutumista kunnes palasi vuonna 1954 Pariisiin. Maanpaossa ollessa oli sopivasti aikaa käydä oikeusjuttua Chanel 5 -hajuveden tuotoista.

Muotitalo Chanel on miljoonaluokan yritys, joka yli 50 vuoden ajan suojeli perustajansa Coco Chanelin salaisuutta paljastumasta. Aikanaan perustajansa natsimenneisyys olisi varmasti tehnyt bisneksille huonoa, nyt kun Coco Chanelin kuolemastakin on jo yli 40 vuotta, ei asiasta taida brändille olla enää taakkaa.

”En ole koskaan kokenut epäonnistumista”  


Chanel ei myöhemmissäkään elämänvaiheissaan paljon piitannut soveliaisuussäännöistä tai tuhlannut aikaa kenenkään miellyttämiseen. Hän teki mitä halusi ja sai useimmiten haluamansa. Hän ei myöskään epäröinyt kaunistella totuutta itsestään. Jos jokin elämänvaihe ei sopinut hänen imagoonsa, hän muutti sen mieleisekseen. Hän oli nainen joka `päätti keksiä itsensä`. Mottona oli, että riittävän pitkälle tehty alkaa näyttää aidolle. Hän taisi itsekin uskoa itsestään rakentamansa mielikuvat ja muutetut totuudet. Ei kovin eleganttia, Coco? Olikohan narsistinen persoonallisuushäiriö tunnettu jo noihin aikoihin?  

Kuva flickr.com. Lisenssi CC BY 2.0


Näen aikamoista ironiaa ja tahatonta koomisuutta siinä, että Chanelilta on välittynyt jälkipolville seuraavanlainenkin elämänviisaus: 

Olitko aina ihan oma itsesi, Coco?

Että älä elä niin kuin minä elin vaan elä niin kuin minä opetin, tai jotain sellaista vai…? Toki on myönnettävä, että Coco Chanel piti johdonmukaisesti oman omaksumansa tyylin loppuun asti.  




Coco Chanel on siis nostettu jonkinlaiseksi nykynaisen esikuvaksi. Hänen ansiokseen katsotaan naisten vapautuminen korseteista ja pitkistä hameista ja luksuksen yhdistyminen mukavuuteen ja nautinnonhaluun. Varsinainen ikoni ja naisesikuva, juu, voisin listata parempiakin esikuvia samalta aikakaudelta vaikka miten paljon.  

Täytyyhän naisella toki periaatteita olla. Mukavaa tietysti olisi, jos ne eivät ihan kaikki liittyisi asusteisiin tai kengän koron korkeuteen. Jos minulta jää jälkipolvilleni jokin kuolematon sitaatti, niin olkoon se sitten vaikkapa tämä:




Reiluuden nimissä annetaan viimeinen puheenvuoro puolustukselle. Mitä sanotte, Madamoiselle Chanel?




Mitäpä tuohon lisäämään, veit viimeisen sanan, Coco, taas. Lähden nyt kaupungille ja otan neuvoistasi sen verran vaarin, että riisun lähtiessä vielä yhden asusteen pois, suihkautan hajuvettä siihen paikkaan, johon haluan tulla suudelluksi, pidän pääni pystyssä ja odotukseni korkealla. 

En ehkä ole ihan mahdottoman glassy, mutta aika fabulous olen. Pidän myös mielessä sanasi siitä, että nainen jolla on hyvät kengät, ei voi olla ruma. Määritelmämme hyvistä kengistä saattaa kyllä erota toisistaan, minulle ne ovat tässä tapauksessa lenkkarit. Hyväksy se Coco, maailma muuttuu, onneksi.


Sitaattikuvat;flickr.com kuvapalvelusta otettuja public domain –kuvia , joihin lisätty sitaatit 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti