torstai 15. marraskuuta 2018

Sankaritarinoita suomalaisista tytöistä



Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjasta liikkeelle lähtenyt kirjallinen  ilmiö satumuotoisista tositarinoista on Suomessa poikinut tänä syksynä  useampiakin samalla mallilla työstettyjä kirjoja. Into-kustannukselta ilmestyi Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) ja kustantamo S & S julkaisi kirjan Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa.  

Suomalaiset versiot Iltasatu-kirjasta ovat herättäneet puhetta formaattikirjojen tulemisesta. On keskusteltu,  saako kirjaideaa kopioida ja soveltaa vapaasti.  Sankaritarinoita tytöille -kirja  kisaa lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiapalkinnosta. Halutaanko nimityksellä kiitellä ideaa vai toteutusta, siinäpä kriitikkopiireillä pohdittavaa.  Lukijalle ja kasvattajalle kysymys on kuitenkin ihan yhdentekevä. Uskon, että se on sitä myös alkuperäisen kirjaidean äideillekin.  Pääasian luulisi olevan, että näiden rohkeiden ja poikkeuksellisten naisten tarinat tulevat kerrotuiksi niille sukupolville, jotka vuorostaan muuttavat nykyistä ja tulevaa maailmaa.


Vaikka sekä Sankaritarinoita tytöille että  Tarinoita suomalaisista naisista  saavat molemmat  inspiraationsa  Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille – 100 tarinaa ihmeellisistä naisista -kirjasta, on niiden toteutuksissa erojakin. Sankaritarinoita on selvästi muodoltaan uskollisempi esikuvalleen.  Kirja toteutui joukkorahoituksella. Sen 60 tarinasta vastaa 24 eri kirjoittajaa ja 41 kuvittajaa. Henkilöt esiintyvät kirjassa aakkosjärjestyksessä.  Tarinoita suomalaisista tytöistä puolestaan on henkilömäärältään suppeampi; kirja kertoo 40 naisen tarinat aikajärjestyksessä. Tarinat ovat myös vähän sankaritarinoita pidempiä. Tarinoista ja kuvituksesta vastaavat Ida & Riikka Salminen. Kuvitus on ehkä sankaritarinoiden vahvoja persoonakuvia perinteisempää lastenkirjakuvitusta. Siinä missä Sankaritarinat keskittyy esittelemiensä naisten tekoihin ja toimintaan, Tarinoita -kirja painottaa enemmän lapsuuden tapahtumia ja tunteita. Myös kirjan esipuhe on Sankaritarinoiden esipuhetta huomattavasti tunteikkaampi.



Sankaritarinoita kirjassa minua jäi vähän vaivaamaan tiedon korostuminen sadunomaisuuden kustannuksella. Samoin sankaritarinoista uupui tasalaatuisuus; osa kertomuksista oli huikean hyviä, mutta mahtui joukkoon muutama suoraan sanottuna luvattoman latteakin tarina. Esimerkkinä jälkimmäisestä toimikoon Anneli Jäätteenmäen henkilökuva, joka oli yhtä haalean kiiltokuvamainen kuin puoluetoimiston vaalijulkaisujen tekstit. Enkä tällä ota millään lailla kantaa Anneli Jäätteenmäen persoonaan tai poliittisiin saavutuksiin, teksti nyt vaan sattui olemaan  harvinaisen mitäänsanomatonta.

Ostaisinko jommankumman kirjoista tai molemmat lahjaksi? Ehdottomasti kyllä ! Vaikka molemmat. Pidin ehkä Tarinoita suomalaisista tytöistä -kirjasta  enemmän sen suuremman sadunomaisuuden ja pidempien tarinoiden takia. Kirja sopii täydellisesti yhdessä ääneen luettavaksi. Sankaritarinoita tytöille puolestaan sopii minusta ehkä hitusen  paremmin jo itse lukemaan oppineille lapsille.  Yhtä kaikki täydellisiä kirjalahjoja molemmat.

Helmet -lukuhaasteessa sijoitan Tarinoita suomaisista tytöistä -kirjan kohtaan 25, novellikokoelma.

8 kommenttia:

  1. hei! Täältä löytyikin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava blogi. Kiva, kun jätit kommentin blogiini, niin löysin paikalle :). Hienosti tuunattu tarjotin tuossa jossain aiemmassa postauksessa! Siinä on kysytty vähän kärsivällisyyttä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kun löysit tänne. Tuo tarjottimen töpöttely kävikin hyvin keskittymisharjoituksesta.

      Poista
  2. Minä olen seuraillut sivusta tätä ilmiötä ja pohtinut, että näitä olisi varmasti joskus hyvä pojille lukea. Ehkä vähän isompana kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki tavat popularisoida historiaa ja tuoda sitä kiinnostavaksi ja eläväksi on kyllä hyvä juttu. Ehkä tämäkin ilmiö vaikuttaa omalla määrällään seuraavien sukupolvien ajatteluun, toivoa sopii..

      Poista
  3. Hienoa että on nimikkeellä "tyttö"... tuntuu että niin monessa paikassa on mielensä pahoittajia jos lukee tyttö tai poika. Eskari-ikäIset tykkäävät juuri näistä sankaritarinoista, ovat vielä siinä iässä että kaikki tuntuu mahdolliselta ja saavutettavissa olevalta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen näitä tarinoita, valikoidusti, lukenut 5-6 -vuotiaille ja tuntuvat todellakin tykkäävän. Jotenkin jännä ajatus, että nyt kerrrotaan ihan oikeista ihmisistä tarinoita..

      Poista
  4. Kiitos tästä, vaikuttaa kiinnostavilta kirjoilta. Pitääpä tutustua!

    -Ruut

    VastaaPoista