Hae tästä blogista

maanantai 27. helmikuuta 2017

Ihan pähkinöinä


Lintujen talviruokinta ja pihabongaus taitaa olla vähän katoavaa kansanperinnettä. Lyhteitä ei pihoilla näy kuin joulukoristeena eikä lintulautojakaan kaupunkialueella kovin monella pihalla tunnu olevan.  Ehkä viime vuosien leudot ja vähälumiset talvet ovat osaltaan myös vähentäneet lintujen talviruokintaa.



Ihmisen tarjoaman talviruokinnan merkitys on monen Suomessa talvehtivan linnun selviytymiselle suuri. Lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia heikentävät pakkanen, pimeys, lumi ja jää. Yli 200 Suomessa pesimästä lintulajista vain noin 70 uskaltautuu sinnittelemään Suomessa talven yli.



Mutta ei riitä, että linnuille muistaa antaa ruokaa joskus ja jouluna vaan kerran aloitettuna tulee talviruokintaa jatkaa yhtäjaksoisesti aina siihen saakka, kunnes keväällä maa on paljas ja sula. Satunnaisesta ruokinnasta ei ole linnuille kuin hetkellistä apua, ehkä jopa haittaa jos ruokatarjoilun tyrehdyttyä linnut eivät tarpeeksi nopeasti löydä uutta ruokintapaikkaa.


Perinteisen lintulaudan ja maaruokinnan huono puoli on, että linnut pääsevät istumaan ruoan keskelle ja erilaiset taudit voivat levitä. Lisäksi hiiret, rotat ja oravat saattavat myös päästä kutsumatta myös ruokailemaan.


Rasvasiementankoja ja talipalloja on tuntuu useimmiten olevan tarjolla verkollisina. Siis sellaisissa kirkuvan vihreissä silmukkapusseissa, mitkä eivät todellakaan ole mitään pihan kaunistuksia. Sitä paitsi verkko pitäisi kai poistaa ennen ruoan tarjoilua, jotta linnut eivät vahingossa takertuisi kiinni silmukoihin. 

Vaan entäs lintulaudat; miksi muka ne pitää aina tehdä talonnäköisiksi? Erityisesti se vihreä ja muovinen `ympyrätalo` sattuu silmään eikä siis todellakaan maastoudu pihaympäristöön kuten ehkä suunnittelussa on ajateltu. 

Onko lintulauta liian marginaalinen tuote, ettei moderniin designiin panostavia valmistajia ole?  Löysin ainoastaan yhden vähänkään modernimman oloisen version, tämän Eva Solon ikkunaan kiinnitettävän siemenpallon . Meidän pihalle tämä ei kuitenkaan varmuudella päädy; hinta ei ollut ihan pähkinöitä vaan enemmänkin hunajainen.



Systeri oli omalla pihallaan ratkaissut ruokintahaasteen `leipomalla`  puutarhaan pieniä linnunsiemenkakkuja. Narutettu teippirullan sisus on täytetty siivulla valmista kaupan rasvaseosta.  Lopuksi on työnnetty vielä baarijakkara eli tikku alalaitaan. Piparimuotteihin on tehty oma sekoitusauringonkukan siemenistä,  pähkinöistä, kaurasta, rypsistä, pellavasta, kaurasta, hirssistä… mitä niitä kaikkia lintuherkkuja nyt onkaan.


Joukkoon on lisätty kuumaan veteen liotettua liivatetta ja 2 rkl melassisiirappia. Vaihtoehtoisesti voi joukkoon sekoittaa puoliksi kookosrasvaa ja ruokaöljyä tai suolaamatonta ihraa (JOS sellaista onnistuu kaupasta  löytämään,  nimimerkillä `lettupannu pitäisi saada rasvattua ennen kesäkeittiökautta`) .


Kun täytettyyn muottiin tuuppaa vaikka pillin pystyyn, niin kovetuttuaankin  annokseen jää ripustusreikä narua varten.

Alkuperäinen ohje löytyy osoitteesta

http://www.houseofhawthornes.com/diy-birdseed-cakes-aka-let-them-eat-cake/

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Jesarilla fiksaa vaikka takatalven kevääksi


Ihmiskunnan parhaita keksintöjä kautta aikain; ilmastointiteippi ja nippusiteet. Ja jos jesari on jo muutenkin joka-paikan loistotuote, viime vuosina myyntiin tulleiden uusien kivojen kuosien myötä se vasta monikäyttöinen onkin.


Tytär hylkäsi Ikean vanhan kellastuneen paperivalaisimen ja ihan syystäkin; rumahan se oli. Etsin nopeaa ja helppoa tapaa tuunata  valaisimesta vielä käyttöesine ja silmiin osui lintukuosinen teippirulla jolla olin päällystellyt muutamia säilykepurkkeja. Ei muuta kuin jesarilla pyörittelemään lampunvarjostinta ympäri kierros kierrokselta ja niin hankki lamppu itselleen ainakin vähän jatkoaikaa..  Jesarin kanssa ei auta liikaa kokeilla vaan teippi tarttuu siihen mihin se ensiksi osuu.. Pikkaisen jäi siis kerrosten väliin pieniä rakoja.



Jesari –nimitys lienee muuten  muotoutunut lempinimestä jeesus-teippi; kykenee ihmeisiin silloinkin kun usko on kovalla koetuksella.

Tuote tunnetaan myös ilmastointiteipin nimellä, vaikkei se mitenkään erityisesti liitykään juuri ilmastointiin.  Oikeampi nimitys olisi kuitukangasteippi. Englanninkielisissä maissa jesari kulkee ankkateipin (ducktape) nimellä.  Jesari  on siis sitkeää, tahmaista  ja kestävää kuitukangasta. Teippi valmistetaan vedenkestävästä polyetyleenikerroksesta, vahvuutta tuovasta kankaasta sekä tahmeasta ja tarttuvasta kumipohjaisesta liimasta.


Teippi kehitettiin II maailmansodan aikaan kirurgisesta teipistä. Sittemmin sitä on käytetty monissa eri paikoissa ja tilanteissa aina sotarintamalta kuulentoihin.  Apollo 13 avaruuslennolla jesaria käytettiin menestyksekkäästi ilmastointisuodattimen korjauksessa. 


Kevätlinnut lentelivät siis varjostimeen, mutta ulkona pyryttää kunnon takatalvi. Semmoinen keli, että taidan kaivautua viltin ja kirjan kanssa sohvan uumeniin.  


Päätin osallistua vuoden 2017  Helmet-lukuhaasteeseen. Etusivulla on oma välilehti jonne päivitän haasteen edistymistä. Haasteessa on 50 kohtaa, osa hyvinkin helppoja mutta jotkin haasteen kohdat saattavat loppuvuodesta haastaa kirjavalinnoissa. Ans katsoa kuinka käy...


maanantai 13. helmikuuta 2017

Matto menikin uusiksi..


Piparipurkin kannen avulla maalattu keittiön ”uusi” matto (täällä) menikin sitten samantein uusiksi.  Pallurat oli omaan silmään liian vaisun näköisiä. Onneksi ei tarvinnut kuin kääntää tekstiili toisin päin ja maalata uudelleen.. 


Raidat on tehty sähkärinteippiä hyväksi käyttäen, eikä tavoitteena edes ollut mitään pilkuntarkkaa raidoitusta vaan juurikin vapaalla kädellä tehdyn näköinen. Nyt vaan tekstiiliväripurkki piiloon, ettei tule kiusausta jatkaa kuviointia.


Sisustuksen trendit päätyy tähän talouteen aina rutkasti viiveellä, eli yleensä siinä vaiheessa kun trendsetterit alkaa poistamaan niitä kirppiksillä. 


Lieneekö viime aikojen marokkohenkisyys jo menossa ohi, kun viikonlopun kirppiskierroksella osui silmään useampikin tyyliin sopiva esine. Kotiutin kauniin kuparikannun nimellisellä 20 sentin hinnalla. Kaunis on, vaikken mitään järkevää tarkoitusta tälle keksikään. Ehkä sitten ihan vaan maljakkona?



Hyvää alkavaa viikkoa, kevättä on selvästi jo ilmassa.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Käsi keksipurkissa eli maton maalausharjoituksia



Keittiömme on ollut kalusteiltaan hyvin valkoinen, väriä sinne on tuonut ainoastaan oranssit tuolit ja raidallinen räsymatto.  


Valkoinen tapeteilla tuunattu arkistokaappi  sai viime viikolla tehdä tilaa massiiviselle astiakaapille, Vaihdon myötä keittiön yleisilmeestä tuli aika lailla tummempi.  


Niinpä sain päähänpinttymän mustavalkoisista matoista millä yleisilme vähän raikastuisi. Olisihan se Ikean `blogimatto` ihan täydellinen, mutta tämä(kin) muutos yritetään tehdä nollabudjetilla. Varastossa olevan ison valko-keltaraidallisen puuvillamaton tipunkeltaiset raidat saavat luvan muuttua tekstiilivärillä mustiksi.

Koska en ole koskaan ennen maalannut mitään tekstiilivärillä, niin kerrankin (rasti seinään, kiitos) päätin tehdä ensin kokeiluversion.  Kokeilukappaleeksi valikoitui luonnonvalkoinen  chenille-matto, joka sai ympyräkuvioinnin. 


Ympyrät syntyivät vedellä laimennettuun mustaan tekstiiliväriin kastetulla piparipurkin kannella painaen. Kuviointi ei ollut ihan helppoa, laimentamattomana tekstiiliväristä tuli kokkareista, laimennettuna taas liian juoksevaa.  Lopputulos on aika metka, opittavaa vielä jäi tai sitten pitää pitää valot himmeällä..



Ohjeet lyhykäisyydessään; kuviointi pensselillä tai muotilla onnistuu kuivaankin mattoon. Värin kuivuttua se kiinnitetään silittämällä miedolla lämmöllä  joko nurjalta puolelta tai sitten leivinpaperin läpi. Jos taas halutaan maalata pensselillä kokonaan peittävää pintaa,  on parempi kastella matto ensin, jotta maalin kulutus ei ole ihan huimaa.


Sen verran kokeiluversion prosessista opin, että varsinaisen kohteen maalaaminen saa luvan jäädä aikaan jolloin sen voi tehdä ulkotiloissa; nimimerkillä `tekstiiliväriä kylppärin kaakeleista rapsutellut tuunaaja`.