Hae tästä blogista

torstai 24. marraskuuta 2016

Samppanjaa vai sumppia, Lontoo?


Lontoo on lempikaupunkini, kiistattomasti ja aina. Aikanaan kaupunki hurmasi nuoren tytön ja ihastutti ihan kaikella mitä oli ja mitä teki. Vuosien myötä suhde lempikaupunkiini on säilynyt ja syventynyt, muuttunut siis elämänpituiseksi rakkaudeksi.

Mutta ihan niin kuin ihmissuhteissakin, viisikymppinen odottaa jo eri asioita kuin parikymppinen. Enää kaupunki ei joka kerta hurmaa välittömästi ja varauksettomasti, vaan viime käynneillä on tarvittu päivän tai parin sopeutuminen ennen kuin tuttu ihastuksen tunne on muistunut mieleen.  



Jouluinen Lontoo säihkyy ja välkkyy. Glamouria ja luksusta tulee yliannoksina vastaan kaikkialla minne katseensa kääntää. Jopa niin paljon, että pohjoisen pikkukaupungin asukkia alkaa vähän ärsyttää.


Yhä suurempaa, korkeampaa, kiiltävämpää ja lasisempaa bisnestornia nousee keskustaan uudisrakennus kerrallaan.  Erityisesti itäisissä ja eteläisissä kaupunginosissa on käynnissä melkoinen demografinen muutos. Nostokurjet hallitsevat maisemaa erityisesti uusilla trendialueilla kuten Shoreditch tai Elephant & Castle. Raha puhuu ja `tavallisten` työtätekevien ihmisten elämä valuu keskustasta kaiken aikaa kauemmas. Jäljelle jää bisnesmaailma ja turistit.

Lontoo yritti siis hurmata kävijänsä kimalluksella ja kristalleilla. Mutta ihan niin kuin missä tahansa muussakin pitkässä suhteessa, satunnaista samppanjaa tärkeämpää on arkiset asiat, kuten aamukahvi. Ja löytyihän sieltä kaiken kimalluksen ja glitterin alta tälläkin kertaa se arkinen, tuttu ja kotoisa Lontoo.  Siinä Lontoossa katsotaan yhdessä jalkapalloa kantapubissa ja ruokaillaan kadulla. Kadulla eksyneen näköiselle tullaan tarjoamaan apua ja lounaskonsertissa pistäydytään kesken päivän, ostoskassien ja ulkovaatteiden kanssa. 


Budjettimatkailijan Lontoossa voi sadetta paeta ilmaisiin museoihin tai istumaan tuntikausiksi kahvilaan 99 pencen kahvin kanssa. Halpaa huvia on myös kadulla tai julkisissa liikennevälineissä kaikenlaisten `kummallisuuksien` bongailu. Oikeaan talvipukeutumiseen tottuneena ei sitten millään meinaa tajuta esimerkiksi turkispipon ja paljaiden säärien yhdistelmää.



Yritykset pyrkivät osoittamaan yhteiskuntavastuutaan ja sosiaalista omatuntoa monin eri tavoin. Useammallakin isolla ketjulla näkyi olevan käynnissä asunnottomuuteen liittyviä hyväntekeväisyysohjelmia. Tämä saattaa tietysti johtua siitä, että asunnottomuus on prinssi Williamin myötä noussut äärimmäisen trendikkääksi sosiaalisen toiminnan alueeksi.   Suurkaupunkia arkisimmillaan oli kun näin Big Issue –myyjän kurkistavan kadulla kerjäävän miehen paperimukiin ja tipauttavan sinne kolikoita omasta taskustaan. Köyhä antaa vähästään, paha ei paljostaan.

PS. Kaupungin trendikkäin koirarotu näytti muuten olevan englanninbulldoggi. Niitä riitti katukuvassa vaikka miten. Pyöriiköhän brittitelevisiossa uusintana Koira haudattuna? Niin ja pipossa pitää ehdottomasti olla turkistupsu!

PS 2. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin `kimallus` makrotex-haasteeseen. Käy linkistä katsomassa muiden toteutuksia teemasta.





17 kommenttia:

  1. Hengästyttävän ihanat kuvat. Jos asuisin lähellä tuollaista ikkunaa kuin ensimmäisessä kuvassa, varmaan ihastelisin sitä päivät pitkät. :)

    VastaaPoista
  2. Lontooseen alkoi tehdä mieli matkata - edellisestä käynnistä onkin jo kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lontoo on aina ihana, mutta suosikkivuodenaikani on kyllä kevät. Maalis-huhtikuussa kelitkin parhaimmillaan, joulumatkat tulee kyllä heti toisena.

      Poista
  3. Turkispipo ja paljaat sääret, ou jees, ihmisten bongailu on parasta reissussa ollessa.

    On kyllä niin paljon glitteriä, että ymmärrän, jos alkaa uuvuttaa. Maailma on välitettavan kahtiajakautunut, päivä päivältä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan, että bongailun lisäksi harrastan satunnaisesti myös keskustelujen `salakuuntelua`.
      Tuo kahtiajakautuminen on tosiaan asia jolta ei pysty silmiään sulkemaan erityisesti suurkaupungeissa.

      Poista
  4. Ah, London! Niin ihana, että aina sinne vois lähteä uudestaan. Joulunaikaisesta Lontoosta on jo vuosikymmeniä (!!!) ja välkettä, glitteriä sekä hohdetta näyttäis olevan paaljon enemmän. Kiitos tästä vierailusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelleisen joulunaikaisen vierailusi jälkeen Lontoon joulu on siis täydentynyt erilaisilla joulumarkkinoilla sekä 10 vuotta täyttäneellä Winter Wonderlandilla.

      Poista
  5. Lontoohon tuli ikävä, kun se on meidän lempparikaupunki. Aina löytyy uutta katseltavaa. Harrodsilta olen aina ostanut jotakin joulukoristetta siellä käydessäni. Siellä kun on ympäri vuoden se jouluosasto. Mukavaa viikonloppua tv Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrodsilla tykkään minäkin kierrellä katselemassa, erityisesti elintarvikepuolella. Tällä kertaa jäi väliin, aika ei riittänyt..

      Poista
  6. Oi, minä en ole vielä nähnyt koskaan kunnolla Lontoota, vaikka kerran interraililla seilattiin siellä lähinnä metrossa etsimässä jotain retkeilymajaosoitetta, joka paljastui sellaiseksi murjuksi, että vaihdettiin kaupunkia. Aivan mahtavaa olisi päästä vielä Lontooseen ja varsinkin joulunaikaan. Minä varmaan vaan hurmaantuisin kaikesta tuosta kimalluksen määrästä. Muutenkin mielenkiintoinen postaus, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Interraililla minäkin aikanaan kävin Lontoossa retkeilymajailemassa, mutta juuri Amsterdamista tulleena Hamsteadin sijoittunut majoitus tuntui nuorelle tytölle kovasti turvalliselle ja rentouttavalle. Kiitos vierailusta!

      Poista
  7. Monipuolinen, kiva kuvareportaasi ! Aivan ihana.
    Hurmaannuin Lontoosta parikymppisenä kun siellä työskentelin ja kieliharjoittelin.
    Rakkaus Lontooseen on pysynyt mutta ei ole mielihalua palata sinne turistina.
    Katselen mieluummin sinun tänne laittamiasi kuvia 🙂 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lontoo on täysin erilainen kokemus siellä vierailevalle turistille tai siellä asuvalle. Itsekin asuin siellä yhden kevään ja ah mikä ihana vapaus, kun ei ollut `pakko` mennä sinne missä väkijoukot ovat vaan vapaa-ajalla omaan rauhalliseen tahtiin kävellä ja kuljeskella, tutustua uusiin alueisiin, etsiä luontoa ja isoja puistoalueita, vierailla museoissa yms yms.

      Poista
    2. Niin siis, minulla ei ollut työmatkan taittamista kuin 200 metriä kävellen ja majoituskin Thamesin rannalla vain reilun kilometrin päässä Towerista, kokemus olisi taas ollut ihan erilainen jos olisi pitänyt taistella itsensä joka päivä työhön ja takaisin jostain monen zonen poikki....

      Poista