Hae tästä blogista

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Mitäpä sitä ihminen lomalla tarvitsee..

.. kuin kirjoja



Pakkaaminen on yleensä helppoa; heittelen vain viime hetkellä kassiin mitä käsiin sattuu osumaan. Yleensä vaatteista 80 % osoittautuu vääriksi valinnoiksi ja loput 20% kiertää narulta käyttöön ja takaisin.

Lomakirjojen valinta sen sijaan on pakkaamisen hankalin osio.  Nuoruudessa otin interrailille ainoana kirjana mukaan Allard-Littusen Sosiologia-teoksen. Kuvittelin pitkien junassa vietettävien tuntien aikana opiskelevani kirjan kannesta kanteen. Allard-Littunen näki kyllä monta maata mutta palasi avaamattomana omaan kirjahyllyyn. Tästä viisastuneena yritän nykyään valita jotain kevyempää matkaluettavaa, mutta ihan täyttä huttua en haluaisi raahata lomallekaan.



Arastelen kirjaston kirjojen mukaan ottamista mutten myöskään halua erikseen ostaa kirjoja pelkästään matkalukemiseksi. En ole vielä oikein tottunut e-kirjojen lukemiseen ja käytettävissä olevat laitteenikin ovat liian pieniä, liian isoja, liian painavia, liian usein ladattavia… Matkakirjojen pitäisi siis mieluusti löytyä omasta hyllystä, olla riittävän mielenkiintoisia mukaan otettavaksi, mutta sen verran kertalukuisia, että pystyy tarvitessa jättämään ne kohteeseen. Tämmöinen kokoelmasta tällä kertaa muodostui:

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin – Mia Kankimäki (Otava 2013)


Kioto? Ei vaan Turkki.

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin -kirjaa olin erityisesti säästellyt matkalle, enkä pettynyt odotuksissani. Kirja on kevyt, mutta juuri sillä oikealla tavalla. Ei siis hattaraa, vaan höyhen. Pakkasin kirjan matkalaukkuun paluumatkallekin.


Pieni Potenssipuoti - Karin Brunk Holmqvist (Bazar 2011)




Oman kirjaston poistohyllystä napattu Pieni Potenssipuoti oli kuin kirjallinen amuse bouche; pieni makunystyröitä puhdistava välipala. Vähän hassu, höpsö, harmittoman hulvaton.  Täydellinen lomakirja, sellainen jonka jättää hyvällä mielellä jälkeensä seuraavan matkailijan iloksi ja huviksi.


S niin kuin synti – Sue Grafton (Gummerus 2007)



S niin kuin synti on ensikosketukseni Graftonin aakkosdekkareihin ja yksityisetsivä Kinsey Millhoneen. Kirjan kunniaksi on sanottava, että 50-luku tuntui fiftarille ja 80-luku kasarille. Juonesta en niin kauheasti perustanut mutta vahvoja mielikuvia kirjan tapahtumaympäristöstä kyllä päähän muodostui.

Hypnotisoija – Lars Kepler  (Tammi 2009)



Joona Linna –sarjan toistaiseksi viimeisin eli Vainooja sai väkivaltaisuudellaan voimaan miltei pahoin. Lupasin silti Keplereille toisen mahdollisuuden Hypnotisoijan muodossa. Hypnotisoija olikin Vainoojaa selvästi maltillisempi ja kuvailuissaan vähemmän raaka sekä juonikäänteiltäänkin vähemmän ärsyttävä.  Nähtävästi sarjan edetessä kirjailijapariskunnalla on tullut tarve kaiken aikaa lisätä kierroksia sillä seurauksella, että mopo on lähtenyt keulimaan.  Silti eniten minua ärsyttää kirjojen sisältämän ihmiskuvan toivottomuus; joidenkin osalle jo syntymässään langennut muuttumaton ja lohduton pahuus. Joona Linna ja Erik Maria Bark ovat siis minun osaltani tässä. Ei enää enempää tätä lajia.

Vielä on toivoa – Marian Keyes (Tammi 2003)


Kuin naisen elämä alle ja yli kolmekymppisenä?


Tämä kirja löytyi hotellin kierrätyskirjojen hyllystä. Ruotsiksi ja tanskaksi olisi ollut valikoimaa vaikka kuinka, mutta suomeksi löytyi vain Keyesiä, kasa harlekiineja ja Coelhon Alkemisti (tuplana). Coelhoa olen yrittänyt monesti ennenkin lukea, ja juuri nyt Allard-Littusen Sosiologiakin olisi houkuttanut enemmän.  

Tästä Keyesin kirjasta on paha sanoa oikein mitään, olen  unohtanut siitä jo aivan kaiken. Ei minkäänlaista muistikuvaa henkilöistä, tarinasta tai tunnelmasta. Se ehkä myös kertoo kirjasta kaiken tarpeellisen. Muistan hämärästi, että 28-vuotiaalla sinkulla on vielä hippunen toivoa jäljellä, 31-vuotiaalla ei sitäkään.. Vai olikohan kirjan opetus se, että kyllä vielä yli kolmekymppisenäkin (!) pitää uskaltaa yrittää tavoitella sitä täydellistä puolisoa. Kirja päätyi takaisin hotellin hyllyyn. Anteeksipyyntö sille joka tämän seuraavaksi hyllystä luettavakseen valitsee. 

Kotimatkalla kuuntelin vielä Eppu Nuotion Pii Marin trillerisarjan viidennen eli Paineen.




6 kommenttia:

  1. Sinähän ehdit paljon lukemaan lomasi aikana :-) Montako viikkoa olitte Samoksella?

    Viimeksi kun oltiin 30 päivää roadtripillä pitkin Eurooppaa (huhti-toukokuussa) ja omalla autolla reissattiin joten olisin voinut vaikka muovikassillisen ottaa lukemista mukaan mulla oli matkassa 5 kirjaa, kaikki kirjastosta. Olin tarkoituksella lainannut sen verran vanhempia kirjoja mukaan (ei uutuuksia) ettei niihin tulisi varauksia kun en kuitenkaan pystyisi kesken matkan niitä palauttamaan.

    Matkaan lähdettäessä aloitin uuden kirjan ja reissun aikana luin 2 ja aloitin kolmannen. Paljon ei ehdi lukea, kun aina ollaan menossa, enkä halunnut juurikaan lukea autossa kun tarkoitus on kuitenkin nähdä maisemia. Vain menomatkalla Ruotsin halki luin hiukan, Tukholmasta Tanskaa kohti on reitti niin turkasen tuttu. Muuten lukeminen jäi siihen noin 20 sivuun ennen nukahtamista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, olen lukijana aikamoinen ahmija, ei siinä nyansseja paljon mietitä kun annetaan mennä vaan... Oltiin matkalla viikko eli tahti oli about kirja ja päivä. Autossa lukemaan pystyminen on aikamoinen etu.

      Poista
  2. Siis oikeestiko sä luit viikossa noi kaikki? No joo, se ehkä auttaa jos ei ole nettiä, telkkaria, sanomalehtiä, käsitöitä yms kilpailemassa samasta ajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukana oli pari muutakin äänikirjaa, mutta jostain syystä äänikirjan kuunteleminen ei tuntunut hyvälle vaihtoehdolle kuin lentokoneessa, missä äänikirja esti kuin tilauksesta kuulemasta / kuuntelemasta vierustoverin luennointia. Jotenkin kirjaa lukiessaan sitä on, mukamas, enemmän `läsnä` omalle matkaseurueelleen ja ympäristölleen, kuin korvalaput korvilla.

      Poista
  3. Lomalukemistoa pähkin täällä minä paraikaa. Jotakin kevyttä ja ajantajun hämärtävää. Hyvää fiilistä, ei välttämättä mitään valtaisia muistijälkiä. Toivon pääseväni yksin matkustaessani ahmimaan ajan kanssa. Kirjoja ja jääjuomia! Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkaamisen haastavin osuus ehdottomasti.

      Poista