Hae tästä blogista

torstai 29. joulukuuta 2016

Puuttuvan prosentin metsästyksessä




Joulunaluspäivät ja lomapäivät ovat kuluneet melko lailla täydellisesti kirjallisissa töissä. Opiskeluihin liittyvä lopputyö on (tai siis pitäisi olla) vaiheessa jossa ei ole enää mahdollista jäädä odottelemaan inspiraatiota vaan hommaa pitää taputella eteenpäin ihan vaan istumalihasten voimin.



Tekstin tuottaminen ei ole onnistunut oikein pakottamallakaan, mutta jotain sentään on tullut tehtyä. Nimittäin luettua, ja ihan hitokseen paljon…


Kahden viime viikon luku/selaussaldoa  


Silti luettavien / selattavien / käsiteltävien  kirjojen pino ei tunnu vähenevän lainkaan:


Joulu sentään kului suklaata toisessa kädessä ja glögimuki toisessa kädessä pidellen. `Viihdekirjojen`  määräkin kasvoi aattona melkoisesti:


Jos tuo omasta työskentelystä puuttuva inspiraatio-prosentti nyt sattuisi löytymään, niin ainakin siinä tapauksessa  blogi pysyy edelleen hetken hunningolla. Niin ja samoin varmaan, vaikka  opiskeluhommia tulisi tehtyä vain 99%:n teholla.
Ensi vuoteen!


EDIT. Hupsis, Thomas Edison sitaatit lainattu täältä ja täältä

maanantai 19. joulukuuta 2016

Juokse porosein


Löysin Kaikki Paketissa –blogista hauskan kuvansiirtotekniikan , jossa materiaalina käytettiin pakkausteippiä. Kuva siirretään ensin teipin pintaan, minkä jälkeen se voidaan lätkäistä vaikka lasikipon kylkeen. Pojilla on blogissa hyvä ja selkeä video tekemisen vaiheista, mutta lyhykäisyydessään homma menee näin:


**
 Tulosta kuva jonka haluat siirtää. Jos haluat käyttää kuvan `sisäpuolelle` (kuten minä lyhdyssä), tulosta silloin peilikuva.
**
Peitä kuva kokonaan kirkkaalla pakkausteipillä. Jos teipin leveys ei riitä, teippaa useampi rivi hieman edellisen rivin kanssa limittäin.  
** 
Hankaa kuvaa kauttaaltaan teippipuolen päältä veitsen tylpällä päällä tai vaikka  saksien kahvalla.  
** 
Laita teipillä päällystetty kuva veteen ja anna sen olla siellä vähintään puoli tuntia, mieluusti pidempäänkin jos vain maltat odottaa.  
** 
Irrota paperi ja hankaa loputkin paperista sormella irti teipistä.  Voit huuhdella kuvaa vielä vesihanan alla, jos paperinukkaa tuntuu riittävän…
** 
Laita teippi tasaiselle alustalle liimapuoli ylöspäin ja kuivaa se vaikka hiustenkuivaimella... tai odota tovi.
** 
Sitten vain lätkäiset kuvan paikalleen minne ikinä keksitkään..



Minä käytin tekniikkaa kynttilälyhdyn lasien koristeluun sarvipää-aiheisilla vintagekuvilla. Tekniikka sopisi todella hyvin myös esimerkiksi personoitujen pullon etikettien tekoon. Mahtaisiko mennä läpi jos tekisi oman viinikellarin pölyisimpään pulloon personoidun etiketin ja antaisi ymmärtää tuotteen olevan peräisin oman puutarhan rypälesadosta?  


Suvikukkasia –blogin Suvi on kokeillut toimiiko sama siirtoperiaate myös kontaktimuovilla toteutettuna  ja hyvin näyttää onnistuneen.



Tämä on niin helppoa ja nopeaa, että ei taida jäädä kokeilut tähän.. Ai niin, homma toimii myös valokuvilla tehtynä.

tiistai 13. joulukuuta 2016

`TIISTAI`


Siltä ajalta, kun ruokaohjeita vielä keräiltiin kenkälaatikkoon ja faktoja etsittiin tietosanakirjoista, on peräisin myös huolella myöhempää käyttöä varten taltioitu nalle-ristipistomalli.  Ohjeen suurpiirteisestä lopputuloksesta voi päätellä, että malli on todennäköisesti kopioitu jostain kirjaston käsityölehdestä.


Paperilappusen  mukaan tehty nalle on jo vuosia kuulunut koristeisiin, joita ilman joulu ei vaan tunnu joululta.  Toteutuksen suuri oivallus on, että mitäpä sitä turhaan koko työn pinta-alaa ristipistoilemaan, riittää kun kuvion tekee.


Tänä vuonna nalle on päässyt henkarilla roikkumaan seinälle nostettuun sängynjousihässäkkään (täällä siitä enemmän..)



Olen viime aikoina opiskelujen puolesta ollut uppoutuneena aika syvälle lastenkirjallisuuden maailmaan. Viitekehys päivän otsikkoonkin tulee suoraan  nallefilosofiasta. Nimittäin Nalle Puhilta:

On vaikea olla kunnioittamatta henkilöä, joka osaa kirjoittaa TIISTAI  
(Nalle Puh Risto Reippaasta)



tiistai 6. joulukuuta 2016

Metsän pieni kansa - puunhaltijoiden opintoretki


Avasin suurin odotuksin Marjatta Levannon ja Julia Vuoren tänä syksynä ilmestyneen `Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki` -kirjan. Odotin tarinakirjaa suomalaisesta luonnosta ja siellä liikkuvista ikiaikaisista kulkijoista kuten haltijoista, tontuista ja peikoista. Ennen kaikkea kuvittelin kohderyhmänä olevan pienet lapset.

Vaan jo nopealla tutustumisella (uppoutumiseen ei juuri nyt ole kirjan ansaitsemaa aikaa) kävi ilmeiseksi että kirja on tätä mutta paljon, paljon muutakin. Sitä on hankala luokitella selkeästi oikein mihinkään yksittäiseen laatikkoon. Onko se taidekirja, satukirja, tarukirja, luontokirja, perinnekirja, kansanperinnekirja? Aikuiselle vai lapselle vai aikuiselle ja lapselle?  Yksin luettavaksi vai yhteiseksi lukukokemukseksi?

Ehkä ennen kaikkea Metsän pieni kansa on seikkailu- ja taidekirja. Siinä seurataan metsänväen elämää Suomen taiteesta tutuissa kuva-aineissa. Vedenhaltijat, tuulen henget, maahiset, hiiset, menninkäiset ja peikot tutustuttavat lukijan myös myyttisiin tarinoihin ja uskomuksiin. Oppaana metsän pienelle kansalle on Väinämöinen. Ihan pienelle lapselle en kirjaa vielä lähtisi lukemaan, vaan ehkä vasta kouluikäiselle. Silloinkin mieluusti yhdessä lukien. Kirja on varmasti parhaimmillaan aikuisen ja lapsen yhteinen tutustumismatka Suomen metsissä, vesissä ja tuntureilla vilistäviin monenlaisiin kulkijoihin ja heistä kerrottaviin ikiaikaisiin tarinoihin sekä rikkaaseen suomalaiseen kuvataiteeseen.



Kirjassa kolme pientä puunhaltijaa tutustuu muinaisiin tarinoihin henkiolennoista suomalaisten taiteilijoiden luomissa maisemissa. Puunhaltijat kulkevat kirjassa välillä piilossa ja välillä pääosassa, mutta aina yhtä uteliaina. Teksti on Marjatta Levannon ja kuvitus eläinaiheisista sarjakuvista tutun Julia Vuoren käsialaa. Sika-sarjakuvat lienevät niistä tutuimmat.

Lapsille tehdyt taidekirjat on lastenkirjallisuutta, joka ei välttämättä sellaisenaan aukea kaikille, eikä tarvitsekaan. Metsän pieni kansa ei päästä lukijaansa (vai pitäisikö sanoa kokijaansa) helpolla. Kun kirjan maailmaan lähtee lapsen kanssa lukien tutustumaan on varmaan syytä varautua luetun käsittelemiseen keskustelujen ja kysymysten muodossa.  Kirjassa käsitellään kauniisti myös kuolemaa ja vainajien yhteyttä luonnon välityksellä  meidän maailmaamme. Metsän pieni kansa toimii siis isosti myös tunnekasvatuksen opastajana. Samasta aineistosta löytyy myös selkokielinen rinnakkaisteos niille, joille kirjoitetun kielen on hyvä olla vaivattomasti ja iloa tuottavasti omaksuttavissa. Kirja kuiskii myös kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita se tarjoaa sukupolvia yhdistävänä kokemuksena.

Vinkkinä opettajille , että huh minkälaisia mahdollisuuksia tämä kirja avaisikaan alakoulun kuvaamataidon opetukseen sekä vaikka ilmiöopetuksen inspiraationa oppiaineita yhdistämään. Kuvaamataitoa, biologiaa, äidinkieltä ja kirjallisuutta, historiaakin suloisesti sekaisin koululaisen mielikuvitusta, luovuutta  ja uteliaisuutta herättelevässä kokonaisuudessa.


Ja jos ja kun into on tällä kirjalla herätetty voi tutustumista pohjoisen ihmisen myyttisiin uskomuksiin ja muinaisiin metsäkokemuksiin syventää samalta kustantajalta aiemmin ilmestyneellä `Metsän tarina` kirjalla. Metsän tarina on saman nimiseen luontoelokuvaan perustuva elämyksellinen luontokirja vanhan metsän elämästä ja lukuisista asukkaista.  Kirjassa esiintyvät palvotut karhut, ilvekset ja hirvet, mystiset pöllöt ja käärmeet, salaperäiset muurahaiset ja sammakot sekä muinaiset sielulinnut. Myös metsän pieneliöt eli sienet, kivet ja kasvit sekä satoja vuosia vanhat puut ovat keskeisessä roolissa.

Kiitos Maahenki Oy:lle jolta kirja saatu.




Metsän pieni kansa - Puunhaltijoiden opintoretki
teksti: Marjatta Levanto
kuvitus: Julia Vuori
ulkoasu: Tiina Ripatti
Painopaikka: Bookwell Oy, Porvoo
Kustantaja: Maahenki Oy
Maahenki Oy, Helsinki 2016