Hae tästä blogista

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Seinäruusu ISOSSA mittakaavassa



Nyt on kyse ihan perinteisestä käsityötaidosta, joka on tässä vain tuotu uuteen mittakaavaan ja uudelle alustalle. Nimittäin ristipistot.


Olen joskus muinoin tehnyt ristipistoilla muutaman pannulapun. Aikamoista nyhjäämistä; lappu täyttyy lankarasteista kovin hitaasti.  Ei siis mitään kärsimättömän ihmisen puuhastelua perinteisessä muodossaan.  


Varaston mikä-lie reikälevy. Käytin vain noin kolmasosan..

Vaan annas olla kun löysin varastosta vanhan reikäkovalevyn joka alkoi kovasti muistuttaa silmissäni aida-kangasta. Spreijasin levyn mustaksi, etsin sopivan pienen ja yksinkertaisen mallin toteutettavaksi ja aloin kirjailla (vai onko ristipistoileminen oikeampi termi?). Helppoa ja nopeaa, harmi etten tehnyt saman tien jotain vielä SUUREMPAA  ja näyttävämpää.


Kuva ei oikein kerro mittasuhteita,
mutta korkeus on noin metrin verran..?
Tämä kukka meni kokeilemisen piikkiin eikä välttämättä pääse edes seinälle asti, mutta sain tätä tehdessä ajatuksen samalla tavalla toteutettavasta ideasta.  Voisin nimittäin tehdä isolle metalliselle reikälevylle  ohuen ohuella nahkanauhalla ristipistoillen peuran pään.  Ehkä jouluksi?




PS. Aloin tekemisen jälkeen googlettelemaan, että mikä tuon levyn nimi oikein virallisesti onkaan ja löysin täsmälleen samalla idealla toteutetun seinäruusun parin vuoden takaa Iltalehden sisustussivuilta. Tästä  linkki sinne..

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Hello Elisabeth!

 Elizabeth II  vuonna 1929. Lähde Time Magazine. Public Domain

Tällä viikolla tulee kuluneeksi jo ihan käsittämättömät 40 vuotta siitä kun Englannin kuningatar Elisabeth II oli valtiovierailulla Suomessa. Ihka ensimmäisellä Suomen käynnillään hänelle esiteltiin täysi laidallinen suomalaisuutta; metsätöitä, maastolounastamista, lettuja, koskenkorvaa ja luontoarvoja. 


Olin vierailun aikana ihan pikkuinen tyttö mutta muistan lähtemättömästi minkä vaikutuksen kuningattaren täydellinen eleganssi minuun tekikään. Näin jälkikäteen katsottuna, kyllähän tuo kuningattaren hymy näyttää hetkittäin vähän väkinäiseltä, kun hän urhokkaasti  rämpii kypärä kädessään ja korkokengät jalassaan suomalaisessa talousmetsässä.  Ylen elävässä arkistossa on nähtävänä  Mirja Pyykön ja Armi Kyynäräisen raportti kuningattaren Suomen vierailusta ja erityisesti kuningattaresta hurmioituneista suomalaisista. Hello Elisabeth! -ohjelma voitti toisen palkinnon Monte Carlon ajankohtaisohjelmien festivaaleilla vuonna 1977. Pääset katsomaan 25 minuutin pituista dokumenttia tästä




sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Ihan pihalla



Viikonloppu kutistui tällä viikolla päivän pituiseksi, joten pakkohan se oli näillä keleillä viettää ulkona. 


Meillä on pihalla ajotien vieressä kaksi betonista isoa ruukkua. Ruukut ovat talven jälkeen olleet huonolla hoidolla; pelkkiä kiviä ja kuihtuneiden kukkien törröttäviä runkoja. En tykännyt ruukkujen kivirouhepinnastakaan, ja niinpä ruukut saivat tänään uuden ilmeen perusvalkoisella ulkomaalilla. Muratti on ulkokukkasuosikkini. Sellainen päätyi tänään valkoisella raikastettuun ruukkuunkin. Kierittelin muratin oksia metallisen renkaan ympärille, josko suostuisi kasvamaan ympyrän muotoon. Saa nähdä .. 


torstai 19. toukokuuta 2016

Minne mun rahat oikein hupenee?


Aikuisopiskelija tai ei, yhteistä nuoriin opiskelijoihin on se, että rahaa ei juurikaan ole ja menoja pitäisi suunnitella ja miettiä paljon enemmän kuin silloin kun palkka juoksee säännöllisesti. Kiire ja vaihtelevat tilanteet kuitenkin asettaa omat haasteensa rahankäytölle. Kiireessä tulee tehtyä vähemmän ekonomisia ratkaisuja esimerkiksi kauppaostoksilla.  

Löysin näppärän sivuston jossa voi helposti kirjata jokapäiväiset menot ja tulot.  Penno-ohjelma kertoo yhteenvetona ja graafeina missä mennään ja miten arkea voisi tasapainottaa tai säästäen saavuttaa asettamiasi tavoitteita. Kirjautuminen onnistuu joko sähköpostiosoitteella tai facebook-tunnuksilla.

Kuva Flickr.com. Lisenssi CC BY 2.0

Ohjelmaan voi helposti syöttää toistuvat tulo ja menot sekä seurata päivittäistä kulutusta ja hallita juoksevia menoja.  Ajattelin testata ohjelmistoa vaikka vahvasti olenkin sitä mieltä, että turha kulutus on täällä jo aikoja sitten raakattu pois. Vaan onko näin, pistän Pennon selvittämään.

Kuva Flickr.com. Lisenssi CC BY 2.0

maanantai 16. toukokuuta 2016

..saaressa pikkuinen norppa..

Pullervo. Kuva WWF Suomi

Ehkä maailman söpöin suomalainen paistattelee tässä kuussa melkoisessa mediajulkisuudessa. WWF Suomi on nimittäin asentanut toukokuun ajaksi web-kameran paikkaan, jossa saimaannorpan on usein nähty lepäilevän. Norppalivessä vieraillessa kannattaa muistaa, että kärsivällisyys on hyve – aina norppa ei nimittäin kivellä viihdy. Mutta koukuttavaa norppalive kyllä on, huh sentään. Viime päivinä on melkein joka kerta koneelle tullessa pitänyt käydä ensimmäisenä kurkkaamassa norppalivessä, josko Pullervo olisi paikalla.

Saimaannorppa on yksi maailman harvinaisimmista hylkeistä.  Se on yksi harvoista makeassa vedessä elävistä hylkeistä. Jos päästämme saimaannorpan häviämään Saimaalta, häviää koko laji maailmasta. On suomalaisten kunnia-asia pelastaa norppa sukupuutolta. Nykyisin Saimaannorppia arvioidaan olevan noin 320 yksilöä. Kanta on niin pieni, että välittömän sukupuuton uhka on kaiken aikaa olemassa. WWF Suomi on suojellut Saimaannorppaa aktiivisesti vuodesta 1979.

Norppaliveä pääset seuraamaan täältä. Livekuva löytyy sivun alalaidasta, mutta hiljennä ihmeessä hiirikättäsi matkalla norppaliveen  ja tutustu WWF:n työhön Saimaannorpan kannan pelastamiseksi.


Norpalle ei aiheudu kamerasta häiriötä.

perjantai 13. toukokuuta 2016

DIY; Kasvioppia á la Ebba Masalin



Ebba Masalin oli suomalainen taidemaalari ja kuvittaja joka tunnetaan kaikkein parhaiten Otavan 1900-luvun alussa julkaisemien mustapohjaisten kasviopin opetustaulujen piirroksistaan. Vuonna 1903 julkaistiin ensin piirrokset 15 erilaisesta kasvista. Sarja jatkui vuonna 1914 viidellä uudella aiheella. Kuvatut kasvit olivat numerojärjestyksessä

Niittyleinikki
Peltokaali
Herne
Kissankello
Keltapillike
Peruna
Voikukka
Raita
Ruis
Mänty
Kallioimarre
Karhunsammal
Kärpässieni
Kasvien sisärakenne
Kasvien siitos ja lisääntyminen
Mustikka & puolukka
Heinäkasvit
Orvokki
Keväällä kukkivat puut ja pensaat sekä viimein
Puita ja pensaita talviasussa


Näitä alkuperäisiä ihanuuksia on vaan ollut melkoisen vaikeaa ja kallista löytää mistään omalle seinälle. Tällä vuosikymmenellä Masalinin kasvikuvista on tehty seinäkalentereita ja niitä onkin sitten moni jatkohyödyntänyt kehystämällä. Sisältönsä puolesta kasvitauluthan eivät, tietystikään, ole vanhentuneet mihinkään.


Vuonna 2013 Ebba Masalinin tekijänoikeudet vapautuivat ja tämän myötä Mikkelissä aloitettiin Ebba Masalinin kasvitaulujen uustuotanto. Pahvitettujen kasvitaulujen ja paperisten julisteiden lisäksi tuttuja kasvikuvia löytyy painettuna postikortteihin, kaitaliinoihin ja vuodevaatteisiin.  Tuotteita myy Taito myymälöiden yhteinen verkkokauppa taitoshop.fi.



Itse ostin verkkokaupasta Raita-opetustaulun paperisena kaitaliinana. Koska sama taulu toistuu kaitaliinan molemmissa päissä, katkaisin liinan keskeltä kahtia. Kiinnitin niittipyssyllä (hyvä on, mies kiinnitti koska niittipyssy ON pelottava työkalu) rimanpätkät pätkäistyn paperiliinan molempiin päihin ja kas, näin kasvoi kasviaiheisten opetustaulujen kokoelma jälleen yhdellä. Ripustusta varten niitattiin vielä nahkanarun pätkä ylärimaan. 

Paperinen kaitaliina. Kuva lainattu Taitoshop.fi verkkokaupasta
Harmi, että näitä paperisia kaitaliinoja ei ole verkkokaupan valikoimissa muuta kuin tämä Raita. Valmiissa julisteissa onkin sitten valikoimaa kunnolla. Liinan hinta oli verkkokaupassa 6,90 mutta periaatteessa käytin siitä vain puolet, tai siis yhdestä liinasta tulisi kaksi taulua. Riman pätkät olivat jotain hukkapaloja eli kustannusta opetustaululle syntyi alle 3,5 euroa.



PS. Niin joo, oli pakko vähän selvittää tuota raitaa. Se on siis pensas- tai puumaisesti kasvava pajukasveihin kuuluva kasvi. En osaa sanoa tunnistaisinko moista puuta/pensasta/kasvia nähdessäni ja erottaisinko tavallisesta pajusta. Tai siis onko ne edes eri kasveja? Missähän olen mahtanut olla sillä tunnilla kun  opettaja varastosta kasvitauluja luokkaan kantoi….

PS2. Ei ole mikään yhteistyöpostaus, ihan vaan kivoja tuotteita mukavassa verkkokaupassa. 

tiistai 10. toukokuuta 2016

Jaksaa jaksaa & arvonnan voittaja


Pyysin tuossa We can do it – arvonnassa osallistujia kertomaan omia voimalauseitaan. Paljon tuttuja,  joitain uusia, monia koskettavia, osuvia, hauskoja, herkkiä ja monin eri tavoin voimaannuttavia lauseita tulikin, kiitos! Aivan erityisen tarkasti taltioin mieleeni Suden lauseen `Onko se nyt niin lukkoon lyöty, mikä on turhaa ja mistä on hyöty.` Tässä on Hyppelihiiri osunut kyllä ihan asian ytimeen! 

Kaikenlaiset to do –listat on vähän lyhentyneet, mutta hiljaa hyvä tulee ja vielä riittää kaikenlaista urakkaa. Usko, sisu ja maailmanparantamishalu ovat kaikki vähän koetuksella juuri nyt. Vähän on semmoinen rattaiden väliin puristuneen olo, mutta kyllä tämä urakointi vielä iloksi muuttuu ja sitten taas  Maailman on mun!

Peltikalenterin voittajan voimalause muuten kuului, että `Hyvään elämään tarvitaan aina läheisiä`. Niinpä.  Onnea Tutu, laitan sähköpostia tulemaan sinulle.



sunnuntai 8. toukokuuta 2016

DIY; Kasvitauluja



Eteisen vanhoista puulaatikoista rakentamani kokonaisuus (siitä enemmän juttua  täällä ) kaipasi jotain piristystä ympärilleen. Tykkään vanhoista kasvikuvista ja minulla on jemmassa  useampiakin vanhoja kasvistokirjoja. En sitten vaan kuitenkaan raatsinut alkaa repiä niistä sivuja irti. 

Sen sijaan päädyin Valkoinen leinikki -blogin kautta  sivustolle jossa on skannattuna lukuisia botaniikan alan kirjoja. Sieltähän  löytyikin vaikka miten paljon upeita kasvikuvia. Sivusto sallii materiaalin kohtuullisen käytön, ja määrittelin kuvien tulostamisen omalle seinälle juuri sellaiseksi. Tästä linkistä pääsee suoraan tutkimaan sivuston thumbnail-kuvia.



Pilkoin kulmastaan kolhiintuneen pahvisen arkistokansion pohjapahveiksi ja liimasin kuvat paikalleen vesi-liima –seoksella. Yläkulmaan vielä metallirinkula ripustusta varten, ja valmista tuli! Yhteen pahveista jätin kansion selkäosasta pienen liepeen, joten nyt kuvan voi siitä ripustaa suoraan mihin tahansa hyllyn tai kaapin reunaan.

Olen ihan tahallani liimannut kuvat pahveihin ei-niin-suurella-pikkutarkkuudella vaan vähän krouvilla työotteella. Ei haittaa, vaikka lopputulos näyttää melkoisesti ajan patinoimalta; semmoiselta kuin kuva olisi ollut jo ihmisiän verran jossain pölyisässä paikassa odottamassa löytäjäänsä.


Meidän perheessä on jo kaukana takanapäin ajat jolloin lasten kesäläksynä oli kerätä kasvisto itselleen. Vasta nuorimmaisen kohdalla koululaitos oli helpottanut tehtävää sen verran, että valokuvat riittivät, eikä kasvien keräämistä ja prässäämistä kirjapinojen alla enää vaadittu. Pitäisiköhän tänä vuonna ottaa itselle yhdistetty kuva&kasvihaaste ja kerätä digitaalinen kasvisto lähiluonnosta? 

PS. Jos pahvi tai kuvatuloste ei näytä tarkoitukseensa tarpeeksi patinoituneelta, keitä kupillinen teetä itsellesi. Juotuasi teen voit hellävaroen painella kuvaa ja pahvia sillä käytetyllä teepussilla.  Ai irtoteetä? Pullasudilla kupin pohjalta teenjämillä? Saattaa toimia kahvillakin.

torstai 5. toukokuuta 2016

Uusiksi meni – String hyllyn issue 2


Teimme viime kuussa tietokonepöytäni yläpuolelle pienen hyllykön vanhojen purettujen keittiökaappien hyllyistä ja astiakaapin ritilöistä. Idea toimi ja hylly tuli tarpeeseen, mutta mittasuhteet oli hyllyssä ihan pöpelikössä.

Ei siinä sitten muu auttanut kuin lähteä kaivelemaan varastoja, josko olisi laitettu pari leveämmänkin kaapin hyllyä talteen. Ja oli, tietysti, miten en ole yllättynyt. Hyllykkö pistettiin uusiksi ja kyllä vaan on muutamallakin sentillä merkitystä! Nyt on mittasuhteet kohdillaan.



Aurinko houkuttaisi ulkojuttuihin, mutta mihinkään en tästä hyllyn ja koneen vierestä lähde ennen kuin saan edes muutaman kohdan kuitattua to do -listalta.

Ps. Arvontaan ehtii hyvin vielä osallistuaKLIK


tiistai 3. toukokuuta 2016

Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä



1960-luvulla syntyneenä olen kasvanut Kesäkummussa, Vaahteramäessä, Melukylässä, Nangialassa, Saltkråkanilla ja ihan erityisesti Huvikummun Pepin matkassa. Viime vuoden lopulla suomeksi julkaistu `Astrid Lindgren, tämä päivä yksi elämä` pääsi siis TBR-listallani heti ilmestyttyään korkealle sijalle. Sain sen kuitenkin käsiini vasta nyt.

Vaikka minulla olikin jo jonkinlainen mielikuva ihmisestä rakkaiden hahmojen ja miljöiden takaa, odotin lukukokemukselta erityisesti lisävalaistusta Astrid Lindgenin yhteiskunnallisesta ajattelusta. Sitäkin toki kirjassa käsiteltiin, mutta minulle kirjan parasta antia oli kaikki se kirjailijan kasvatuksellinen ajattelu ja edelläkävijyys, joka on saanut hänen hahmonsa ja kirjansa pysymään alati suosittuina ja luettuina. Peppi, Eemeli ja muut eivät ole mitään reliikkejä menneisyydestä vaan perusteemoiltaan edelleen nykylapsiakin puhuttelevia hahmoja ja tarinoita.

Astrid Lindgren edusti koko elinaikansa edistyksellisiä kasvatusnäkemyksiä sekä kirjoittajana että yhteiskunnallisena vaikuttajana. Hän tarkkaili alituiseen lapsia; niin omia lapsia kuin heidän leikkitovereitaan tai sattumalta kohdattuja. Koko hänen tuotantonsa perustuu vahvasti lapsen ja aikuisen väliseen läheiseen ja kunnioittavaan suhteeseen.Näissä kirjoissa ei aikuinen ohjaa tai hillitse lapsen kuvitelmien kehittymistä eikä leikin tarvitse olla rationaalista tai tarkoituksenmukaista. Leikki perustuu aina puhtaaseen iloon ja ylenpalttisuuteen.

Ensimmäinen Peppi-kirja ilmestyi heti sodan päätyttyä, vuonna 1945. Peppi-hahmon sanottiin vapauttaneen aikansa lapset arjen ja auktoriteetin paineista. Olihan hahmo myös aikuisille tervetullutta vaihtelua monien ankeiden sotavuosien jälkeen. Toki kritiikkiäkin esitettiin; osassa aikalaisarvioissa Peppi kuvattiin vallanhimoiseksi ja mielisairaaksi tytöksi, jonka pyrkimys asettaa aikuisten auktoriteetti kyseenalaiseksi oli lapsen sielunelämälle tuntematon asia. Astrid Lindgren vastasi kritiikkiin toivomalla, että aikuiset oppisivat kunnioittamaan lapsia ja ymmärtämään että `pikkulapsetkin ovat ihmisiä`. Aivan kuin suoraan vuoden 2016 varhaiskasvatuksen suuntaviivoista lainattua tekstiä. Lindgren ei halunnut kiinnittäytyä mihinkään tiettyyn kasvatustieteelliseen koulukuntaan, mutta piti osuvana lastenpsykologien Peppi-tulkintaa miten  aikuisten ei tulisi tukahduttaa lasten vapautta vaan oppia ymmärtämään lapsen luonnetta ja tarpeita eri kehitysvaiheissa.

” Vapaa kasvatus ei sulje pois lujuutta. Se ei myöskään sulje pois sitä, että lapset tuntevat läheisyyttä ja kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, ja – mikä  tärkeintä – se merkitsee, että myös vanhemmat kunniottavat lapsiaan.”

Lapsi minäkertojana oli sekin aikanaan erikoista ja epäsovinnaista, sillä vielä pitkään sodan jälkeisenä aikana lasten oli määrä vain näkyä mutta ei kuulua. Melunkylän lapset oli siksi käänteentekevä kirja lapsen (siis Välitalon Liisa) toimiessa ainoana kertojana. Astrid Lindgrenin ajattelu juonsi juurta sotien välisen ajan modernin kasvatustieteen ja lastenpsykologian suuntauksista, joissa ihmistä tarkasteltiin kokonaisuutena. Tätä samaa tuli noudattaa myös lastenkulttuurissa. Ei suojella ja opeteta, vaan haastetaan ja siten otetaan lapset mukaan yleisinhimillisten kysymysten äärelle. Lastenkirjoissa voi Astrid Lindgrenin mukaan kirjoittaa mistä tahansa vaikeista ja torjutuista aiheista, ”kunhan se vain on taiteellisesti perusteltua, kertomuksessa pitää voida puhua vakavasti myös kuolemasta, ja se lasten pitää vain piru vie hyväksyä. Kuolema ja rakkaus ovat suurimpia asioita, joita ihminen voi kokea ja ne kiinnostavat joka iässä.”   Lapsellakin on tarve kokea taiteen liikuttavan itseään.

`Saariston lapset`  televisiosarjassa Lindgren toi esille ympäristökysymyksiä sekä hyvin hienovaraisesti piilotettua yhteiskuntakritiikkiä miesten ja naisten sekä aikuisten ja lasten välisistä valtasuhteista. Saariston lasten ja Eemelin myötä kirjailija profiloitui 60-luvulla yhä enemmän humanistina, yhteiskuntakriitikkona ja poliittisena aktivistina kuin `vain` lastenkirjailijana. Astrid Lindgren itse luonnehti Eemeli-kirjojen riehakkaan humoristisen pinnan alla aitoa tarvetta puhua vapaudenjanosta, siviilirohkeudesta ja perheen demokratisoitumisesta.


Astrid Lindgen käytti itse sanaa `välmänske`, kuvaamaan ihmistä joka levittää ympärilleen myönteistä elämänasennetta ja hyvää mieltä tekemättä asiasta sen kummempaa numeroa. Joka tekee hyvää toisille, tarttuu toimeen ja ryhtyy tarpeen tullen auttamaan. Usein spontaanisti ja vaistonvaraisesti, kuten Eemeli tai Peppi. Astrid Lindgren jos kuka oli välmänske.

Jens Andersen
Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä
Alkuperäisteos Denna dagen, ett liv (2014)
Suomentaja Kari Koski
WSOY 2016.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

`Minä toivon kaikkea hyvää` tuunattu kaappi


Vuosia erään hämyisän navetan vintissä rauhaiseloa viettänyt viilusenkki joutui heti päivänvaloon päädyttyään kovan globalisaation kouriin. Toimenpidelistalla oli nimittäin vax, dc-fix ja washi.



En ole ihan vilpittömän innostunut dc-fixauksesta näiden vanhojen huonekalujen kohdalla. Kun tiedän pinnan olevan muovia, niin silloin näen pinnan muovisena, ei auta. Parhaimmillaan fixattu pinta on varmaan silloin, kun ei edes yritetä jäljitellä jotain muuta materiaalia mahdollisimman uskottavasti vaan annetaan ylpeästi näkyä että muoviahan tässä ollaan.


Toisaalta en myöskään käsitä vimmattua tarvetta pitää vanhat esineet prikulleen muuttumattomina. Aika muuttuu, muuttukoot esineet mukana siinä määrin, että pysyvät käyttäjälleen mieluisina.



`Tää on ihan sun omaksi parhaaksesi, toivottavasti ymmärrät` kuiskin kuitenkin mielessäni kun liimailin muovista puujäljitelmäkalvoa lipaston huonokuntoiseen pintaan.  


Ja kun kerran jo oltiin ulkona omalta mukavuusalueelta, niin oltiin sitä sitten kunnolla. Senkki sai vielä washiteipillä tekstiraidat kylkiinsä. Ostin teipin heräteostoksena lähikaupan kassatiskiltä. Tekstinauhassa lukee;

 HARMONY, MAGIC, WISH, DREAM, LOVE, CALM, PEACE, HOPE, JOY.

 

Jaiks, isoja sanoja kaikki. Ansaitsisivat esiintyä arvoisissaan yhteyksissä, eikä pelkästään sohvatyynyjen ja seinätarrojen tyhjinä sisustussanoina. Vaan siinä tuo isojen sanojen lista nyt kaapin kyljessä kuitenkin kiertää.


Ja hyvä että kiertää, toivottavasti osuu usein silmiin ja päätyy ajatuksiin. Aloitan ensi viikolla opintoihin liittyvän työharjoittelun, jossa olen kaikin mahdollisin tavoin ulkona omalta mukavuusalueeltani. Jos listaan vielä lisää sanan RELAX niin sehän käy suoraan tiivistetyksi ohjenuoraksi seuraavien parin kuukauden toiminnalle.


Peace, man. See ya.. varmaan vähän harvemmin, kiirettä pitää.

PS. Levylautasella on Fats Dominon When the Saints go marching in.