Hae tästä blogista

torstai 31. joulukuuta 2015

Kirjan vuosi 2015 - haaste







Sain facebookin puolella jokin aika sitten kirjahaasteen, jossa tarkoituksena on esitellä viisi eri kirjaa viidestä eri kategoriasta.  Siirsin haasteeseen vastaamisen tänne blogin puolelle, tarkoituksena vähän enemmänkin muistella juuri päättyvässä olevaa Kirjan vuotta 2015 sekä samalla etsiä kadoksissa ollutta lukuintoa. Olen tänä vuonna lukenut ennätyksellisen vähän. Pelkästään kiireitä on turha syyttää vähentyneestä lukemisesta. Silloinkin kun olisi aikaa lukea, en saa oikein tartuttua mihinkään kaunokirjalliseen, vaan siirtelen vaan opiskeluun ja työhön liittyviä tietokirjoja pinosta toiseen. Kirjaston kaunokirjallisuuspuolelle joskus eksyessäni pyörin vain ympäriinsä kuin, no, punainen marja pakkasessa..

Jotain sentään olen tänä vuonnakin lukenut:


1.1  Kirja jota luen nyt – Pierre Lemaitren Näkemiin taivaassa.

Minä en sotaromaaneja juurikaan mielestäni lue! Tai siis en lue taistelukuvauksia. Muuten kyllä sodan vaikutus ihmisen mieleen ja arkeen kiinnostaa kovastikin ja vaikuttavimmat lukukokemukset liittyvät usein tavalla tai toisella sotaan.  Näkemiin taivaassa on kirja jolta odotan paljon. Vielä olen tämän kirjan kohdalla siinä lukemisen vaiheessa, että pikkaisen pitää pakottaa itseään jatkamaan lukemista.. Enpä edes muista koska viimeksi olisin lukenut jotain mikä olisi koukuttanut heti ensi sivuilta lähtien.

 






1.2. Kirjoja jotka ehdottomasti aion tulevana vuonna lukea:



John Williamsin Stoner
Kate Mortonin Kaukaiset hetket
Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe
David Vannin Kylmä saari
......





2. Kirja jota rakastin lapsena

a) Vanha talo herää
                         
Vanha talo herää on jatkoa kirjalle Uponnut järvi. Olipa kerran, melkein sata vuotta sitten, kaunis järvi ja sen rannalla kukkivien puutarhojen keskellä loistavia huviloita, joissa iloiset ihmiset asuivat. Nyt on jäljellä vain kuivuva suo ja joukko autioituvia rappeutuvia taloja. Uponnut järvi -kirjassa serkukset Portia ja Julian löytävät tiensä tähän katoavaan huvila-alueeseen ja tapaavat kaksi jännittävää vanhusta, jotka vielä elävät tuossa menneisyyden maailmassa. Seikkailuja, historiaa, salaisuuksia, pölyä ja penkomista. Mitä kaikkea hylätyistä huviloista voikaan löytyä. 

Kirjan jatko-osassa Vanha talo herää yksi hylätyistä huviloista muodostuu yllättäen tärkeäksi serkusten tulevaisuudelle. Pelkällä vilkaisulla kirjan kanteen pystyn koska tahansa kuulemaan heinäsirkkojen sirityksen kuuman kesäpäivän iltana kuivuvalla järvellä tai näkemään viktoriaanisen ajan ihmisiä leppoisasti kesänvietossaan.  Kirjan on suomentanut Marjatta Kurenniemi.



b) Sain kotini takaisin. Grace Livingston Hill

Sain kotini takaisin (alkup. Brentwood) sijoittuu uskonnollisen kaunokirjallisuuden genreen. Kovin hengellinen kirja ei ole, vaan painopiste on amerikkalaisen perinteen mukaisesti elämän ulkoisissa asioissa, joita sitten toki seuraa henkinen kasvu ja hyvinvointi. Maailmansotien väliseen Philadelphiaan sijoittuva Brentwood ilmestyi vuonna 1937.  RV-kustannus julkaisi kirjan suomennoksen vuonna 1964.

Kirja on tarina rikkaaseen perheeseen adoptoidusta Marjorie-tytöstä, joka lähtee etsimään kadoksissa olevaa perhettään. Perhe löytyy kaupungin ulkopuolelta rähjäisestä talosta. Rehellisesti sanottuna, kirjan on varmaan tarkoitus olla tarina rakkauden ihmeellisestä voimasta, mutta jos ihan oikein muistan, niin kyllä rahalla taisi olla vähintään yhtä suuri voima siinä ihmeiden toteutumisessa. Kyseistä kirjaa ei tunnu suomennettuna löytyvän enää mistään, edes suomalaista kansikuvaa en onnistunut löytämään. Tiedän, että kirja on minulla jossain ullakon kirjakasoissa ja kun kevät koittaa tälle lukijalle, käyn kaivelemassa sen käsiini uudelleenlukua varten. Outoa, että omissa mielikuvissani kirja sijoittuu selkeästi 50-luvulle. Kirja on kuitenkin kirjoitettu jo ennen II maailmansotaa. Uusintaluku lienee tarpeen mielikuvan oikeellisuuden tarkistamiseksi. Veikkaanpa, että lapsuuden syvä tunne  ei ehkä  ihan kanna nykypäivään asti..



3.1 Kirja joka jäi kesken

a) Paulo Coelhon alkemisti

Olen yrittänyt `suorittaa` Alkemistia kirjana ja äänikirjana, jopa elokuvana, eikä vaan onnistu!! Haluaisin kovasti pitää tästä kirjasta, pelottaa jos tässä nyt on tarjolla oikea aarre, joka jää minulta (tyhmyyttäni ja laiskuuttani) löytymättä. Toisaalta; jos yli 35 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa on kirjan lukenut, enkä ole silti havainnut mitään onnellisuuden eksponentiaalista kasvupiikkiä maailmassa niin ehkäpä en sitten kuitenkaan ole menettänyt mitään ihan korvaamatonta…

b) Haruki Murakamin koko tuotanto

Jos kirjailijan tuotantoa yritetään luokitella mm. sanoilla surrealismi, kafkamaisuus, postmodernismi ja scifi niin olisi pitänyt ymmärtää ettei taida olla ihan minun genreä. Norwegian Wood on kuulemma vähän eri sarjaa kirjailijan tuotannosta, ehkä yritän vielä sen kanssa, ehkä en..


3.2 Kirja joka olisi pitänyt jättää kesken

Joka ainoa Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät –kirjaan tuhlattu minuutti oli ehdottomasti täydellisen haaskattu sellainen. En ymmärrä tämän kirjan ympärille rakentunutta kohua.  Kustantajan sivuilla sanotaan, että Pancolia pidetään hyvänä naisten kuvaajana ja hän onnistuu samalla kertaa tarjoamaan viihdyttävän tarinan ja rohkaisemaan lukijaa. Apua! Tarinassa on kyllä pyritty viihdyttävyyteen, mutta ihan liiallisuuteenkin asti. Ei minun makuuni, ei edes lentokonelukemisena. 
 

4. Kirja joka teki suuren vaikutuksen - Emile Zolan Naisten paratiisi.


Naisten paratiisi kertoo 1800-luvun lopun Pariisista ja tavaratalojen synnystä. Suuren, uuden tavaratalon arjesta kertovalla teoksella on kummallisen paljon yhtymäkohtia nykypäivänkin kanssa. Tämä kirja saattaa olla yksi iso syy omalle historianrakkaudelleni ja erityisesti sen kohdistumiselle koskemaan 1800-luvun loppua.  Anna Kortelaisen Päivä naisten paratiisissa on luonteva jatkolukemisto Zolan Naisten paratiisille.





5. Kirja johon palaan aina uudelleen 


a) Thorbjørn Egnerin Kasper, Jesper ja Joonatan. Kolme iloista rosvoa

Mitäpä tätä sen enempiä selittelemään; loistava lastenkirja vuodelta 1955. Vieläkin parempi Kasper, Jesper ja Joonatan on äänikirjana. Laulut hurmaavat joka kerta ja Kauko Helovirta on lukijana paras mahdollinen. Työssä onneksi tulee aina uusia ikäluokkia, joille jälleen kirjan voi lukea.



b) Heli Laaksosen runokirjat. Heli Laaksosen 
runoille löytyy aina aika ja paikka.

Runo Helin kirjasta Raparperisyrän. Kustantaja Sammakko.

 Onnellista vuotta 2016


keskiviikko 30. joulukuuta 2015

DIY: Mä tässä mitään ruusutarhaa ala...



Olen tainnut luvata sekä suullisesti että täällä blogissakin, etten varmalla ala mitään suodatinpussiruusuja ikinä askartelemaan. Alkoi kuitenkin vapaapäivänä mietityttämään, että millähän sitä korvaisi peruskynttelikköjen muoviset havumansetit.


Niin vaan mieli muuttui ja löysin itseni keittiön kaapilta suodatinpusseja etsimästä. Perusruusuista nämä eroavat siinä, että leikkasin keskelle ristikon, josta sitten tiputin kukat kynttilöiden ympärille. 



Muistuttavat kyllä enemmän neilikkaa kuin ruusua, mutta yhtäkaikki, täyttävät tämänhetkisen tehtävänsä ihan kunniallisesti.




 Marenkeja muuten alkoi tehdä mieli….

maanantai 28. joulukuuta 2015

DIY; kirjan uusi elämä kellona


Jouluaattona perheemme lahjapaketeista paljastui useampikin seinäkello, joka entisessä elämässään on ollut kirja.  

Uusi herätyskello yöpöydälle

Vanhan kauniin kirjan muuttamiseen kelloksi tarvitaan vain mattoveitsi ja pora sekä kellokoneisto ja viisarit. 

Lähtötilanne; kasa ajastaan jälkeen jääneitä  kirjoja ja ajantasaisia kelloja

Lisää kuvateksti


Edullisimmillaan kellon koneiston ja viisarit nappaa esimerkiksi Ikean halpistuotteesta alle kahdella eurolla. Kirjan sisuksiin pitää kaivertaa vähintään sen verran tilaa, että koneisto mahtuu asettumaan kirjan sisälle kun kansi suljetaan. 

Historian harrastajan seinäkello

Kiitos systeri!


lauantai 26. joulukuuta 2015

Pihan ja puutarhan joulua


Ohessa tunnelmakuvia oman pihani  ja siskoni puutarhan tämän vuotisesta jouluilmeestä





 Osallistun tällä postauksella Pienen Linnun  joulukuu makrohaasteeseen


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Jouluvalmistelut; himmennetään valot..




Joulukuu on ollut melkoinen. Omalta mukavuusalueelta on tullut työ- ja opiskelujutuissa poistuttua useasti ja kiire, tunnemyllerrykset sekä stressi on päässyt vähän liikaakin iholle. Ei siis ihme, että nyt, aatonaattona, jouluvalmistelut on lievästi sanottuna levällään… Ja sellaiseksi saavat nyt kyllä jäädäkin.




Teen joulusiivouksen sammuttamalla valoja ja sytyttämällä kynttilät, naps tehty! Lahjat saavat hoitua tehokkaalla puolituntisella verkkokauppojen lahjakortteja hankkimalla. Vedän villasukat jalkaan ja viskon takkaan puita. Kaupassa ja kirjastossa pitää sentään vielä käydä. 


Ihan vaan siltä varalta, että tontut on kurkkineet ja juorunneet pukille epäasiallisesta käytöksestä ja vähän kadoksissa olevasta jouluhengestä. Kinkku, suklaata ja kirjoja pitää joulussa aina olla, kaikki muu on vaihtoehtoista.


Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu –blogin joulukuun kuvahaasteeseen.





Rauhallista, omannäköistä joulua !! Tästä se joulu alkaa..

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

..joulu on kakskytä tuntia vaan..


Huomasin tällä viikolla, että eduskunnassa päätettiin kauppojen aukiolojen vapauttamisesta ensi vuoden alusta lähtien.  Mihin ihmeen tarpeeseen, sitä en kyllä itse millään käsitä. Aihe jäi isosti pohdituttamaan, kun huomasin lähikauppamme tämän joulun aukioloajat. Elintarvikehuoltomme on turvattu aattona neljään asti ja heti joulupäivänä pääsee taas kokemaan ostamisen iloa heti kahdestatoista iltakymmeneen. Oikeesti??!!!


Ymmärrän, että nyky-yhteiskunnassa osan meistä täytyy työskennellä pyhinäkin tehdäkseen ja turvatakseen meidän muiden joulunviettoa. Sairaaloissa, hoitokodeissa, laitoksissa vietetään myös joulua, mahdollisuuksien mukaan. Mutta se, että kaupan joulu on lyhimmillään vain 20 tuntia on suoraan sanottuna ihan uskomattoman tyhmää. Siippa osti vääränlaista sinappia  ja nyt on joulu menossa pilalle? Ei muistettu käydä kaupassa ja nyt on ruoka loppu?  Yllätysvieraita oven takana eikä tarjottavaa talossa? Ylitsepääsemätön inspiraatio alkaa kokeilla uusia ruokalajeja? Tarve alkaa valmistella pääsiäistä ajoissa?



Iso osa joulun viehätyksestä on rakentunut sille, että on vähän pakotetusti irti omista rutiineistaan ja ehkä samalla omalta mukavuusalueeltaankin. Ei se huono juttu voi olla, että perhe `joutuu` silloin tällöin viettämään aikaa ihan keskenään, ilman harrastuksia, kavereita ja rästitöitä mihin paeta. 


Ainoa syy jolla minä voisin kuvitella joutuvani kauppakäynnille joulupäivänä olisi, että päätyisin viettämään joulua paikkaan josta ei löytyisi yhtään kortti- tai lautapeliä jolla aikaa kuluttaa.  Sekin syy on hyvin epätodennäköinen, kävisin sitten vaikka naapurista lainaamassa.

Olen tällä viikolla kummastellut myös tämän joulun ehdottomasti kummallisinta sisustusesinettä.


Varmaan vastauksena ilmastonmuutokselle ja surkeille talvikeleille Kodin Anttila myy muovikuusta joka tupruttaa lunta. Oikeesti???!! Tarkoitettu varmaan sille jolla on jo kaikkea, mutta kun ne lumet pitää saada kiertämään, niin kuusen alle on viritetty sateenvarjo. Paratkoon. 

Hintaa tällä joulun tosihifistelijöiden toiveiden täyttymyksellä oli pitkälti yli 100 euroa. Se jolla moiseen kuuseen on varaa ja halua sijoittaa, voisi sijoittaa vielä kympin vaikka Protect our Winters Finlandin (POW) jäsenmaksuun.


Olinko nyt vähän ilkeä? No, koetan olla kiltimpi sitten jouluna, kyllä parikymmentä tuntia jotenkin kilttinä kestää..

torstai 17. joulukuuta 2015

Joulu ennen vanhaan



Elannon mainosjoulupukki 1950. Helsingin kaupunginmuseon kokoelma
Olen kasvanut ison osan lapsuuttani ja nuoruuttani tiiviissä yhteyksissä vähittäiskauppaan.  Erityisesti juuri näin joulun alla myönnän haikailevani vähän paluuta vanhoihin aikoihin. 

Elannon joulukaljaa -etikettejä eri vuosikymmeniltä


Kaikki se tohina ja kiire, mutta samanaikaisesti mahdottoman suuri yhteisöllisyys ja lämminhenkisyys teki pikkukaupan joulunajasta ikimuistoisen. Omat parhaat vähittäiskauppamuistoni ovat viime vuosituhannen ihan viimeisiltä vuosikymmeniltä, mutta päädyin poimimaan tähän joitain vanhempia nostalgiakuvia kaupan joulusta .

Elannon myymälän kassalla joulunaikaan 50-luvulla. Kuvaaja tuntemato
Kuvat ovat pääosin peräisin Helsingin Kaupunginmuseon siirretystä osuusliike Elannon kuva- ja esinekokoelmasta. Kokoelma kertoo paitsi osuusliikkeen historiasta, myös helsinkiläisestä arjesta. Painopiste on 1930-1950 –luvuissa, mutta vanhempaa ja uudempaakin aineistoa yli 2800 kuvan kokoelmaan mahtuu. Kaikki kuvat ovat  CC BY 4.0 -lisenssillä.


Joulupukin pajalla eli vierailulla Elannon mainososastolla vuonna 1953.

Elanto näkyi tiiviisti helsinkiläisessä katukuvassa erityisesti tiheän myymäläverkkonsa ansiosta.  Elanto avasi jo viime vuosisadan alkupuolella ensimmäiset sekatavarakaupat leipä- ja maitomyymälöiden rinnalle. 

Joulupukki Pietinen Aarne Oy:n siirtomaatavaraliikkeessä 1934.

Palvelumyymälät pitivät pintansa aina 50-luvulle asti, jolloin itsepalveluperiaatteella toimivat myymälät alkoivat vallata tilaa. Elanto oli edelläkävijänä monissa kauppatyypeissä, mm. liikkuvan kaupan eli myymäläautoissa. Mutta niistä enemmän toiste, nyt käytiin kierrokselle jouluisessa kaupassa.
 
Elanto-lehti 27/25-26/53. Joulupukki lelukaupassa. Pöydällä perinteisiä ja kansallispukuisia Martta-nukkeja. Kuvaaja tuntematon.

Kiinnostuitko näkemään enemmän Elannon historiaa?

Tästä  pääset katsomaan lisää. 

Joulupukki, Elannon tonttuja ja leikkikaluja vuodelta 1953.